Minilex - Lakipuhelin

Olosuhdetahallisuuden arviointi - KKO 2014:54


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • tahallisuus
    Olosuhdetahallisuus
    Seksuaalirikos
    Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

A oli ollut lokakuun lopussa sukupuoliyhteydessä B:n kanssa, joka seuranneen joulukuun lopussa oli täyttänyt 16 vuotta. A oli tiennyt B:n syntymävuoden mutta ei sitä, että tämä ei ollut vielä saavuttanut rikoslain 20 luvun 6 §:n tunnusmerkistössä määriteltyä 16 vuoden ikärajaa. Kysymys oli A:n tahallisuuden arvioinnista.

Rikoslain 20 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan muun muassa se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Tahallisuuden rajoja määrittelee myös rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös. Sen mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta.

Säännöksen edellyttämän tahallisuuden on katettava kaikki tunnusmerkistöön kuuluvat seikat. Seksuaalirikoksia koskevien rikoslain 20 luvun säännösten esitöiden mukaan tekijän tulee olla tietoinen siitä, että hän tekee seksuaalisen teon suojaikärajaa nuoremman lapsen kanssa.  A on saanut tietää B:n syntymävuoden olevan 1995. A:n seurassa ollut miespuolinen ystävä oli todistajana kertonut, että hänen käsityksensä mukaan B olisi ollut 16 tai 17 vuotta täyttänyt, koska hän näytti vanhemmalta kuin A:n 16 vuotta täyttänyt sisar. Korkein oikeus katsoi, että koska sukupuoliyhteys oli tapahtunut loppuvuodesta lokakuussa,  A oli voinut pitää huomattavasti todennäköisempänä sitä, että B jo sukupuoliyhteyden aikaan oli täyttänyt 16 vuotta kuin sitä, että hän ei vielä ollut saavuttanut tuota ikää. 

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, ettei A ollut voinut sukupuoliyhteyden tapahtuessa vallinneissa olosuhteissa pitää varsin todennäköisenä, että B oli kuuttatoista vuotta nuorempi. Siten A:n tahallisuus ei täyttynyt tämän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön kuuluvan seikan osalta. Näin ollen A ei ollut syyllistynyt syytteessä väitettyyn lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. 

 

Aiheeseen liittyvät tapaukset

 

Selaa lakitietoa