Minilex - Lakipuhelin

Perinnönjaon palautusvelvollisuuden sovittelu

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Jos perinnönjaosta tehdään oikaisu on se, joka on saanut omaisuutta jäämistöstä velvollinen palauttamaan omaisuutta kuolinpesälle. Jos palautusvelvollisuus nähdään kohtuuttomana voidaan sitä perintökaaren säännösten nojalla sovitella. Tällöin siinä otetaan huomioon neljä seikkaa:

1) onko palautusvelvollinen omaisuuden saadessaan tiennyt tai olisiko hänen pitänyt tietää oikaisua vaativan oikeudesta jäämistöön;

2) omaisuuden saamisesta palautusvaatimuksen esittämiseen kulunut aika;

3) palautusvelvollisen ja oikaisua vaativan taloudelliset olosuhteet ja palautusvelvollisuuden vaikutukset heidän toimeentuloonsa; sekä'

4) muut näihin verrattavat seikat.

HE 72/2015 mukaan sovittelun kohteeksi voi tulla esineellinen ja arvomääräinen palautus, arvon alentumisen korvaus sekä täydentävän palautusvastuu. Sovittelu on siten mahdollista, kun kysymys on esinekohtaisesta palautusvelvollisuudesta, omaisuuden arvon tai arvon alenemisen korvaamisesta, koronmaksuvelvollisuudesta, tuoton palauttamisesta tai sen arvon korvaamisesta taikka hyödyn korvaamisesta. Sovittelu tarkoittaa yleensä palautusvelvollisuuden alentamista, mutta poikkeuksellisissa tapauksissa on mahdollista sekin, että palautusvelvollisuus poistetaan kokonaan.

Sovittelussäännöksen ilmestyminen tapahtuu yleensä silloin, kun perittävän isyys on vahvistettu kuoleman jälkeen ja on ilmaantunut uusi perillinen. Yleensä jos perinnönjaon hetkellä ei ole tehty isyystutkimusta tai nostettu isyyden vahvistuskannetta voitaisiin sen puoltavan sitä olettamaa, että palautusvelvollinen on ollut vilpittömässä mielessä.

 

Perinnönjaon sovittelun edellytykset:

 

Palautusvelvollisen tietoisuus:

Ensinnäkin sovittelun edellytyksiin kuuluu perillisen tietoisuus tästä toisesta perillisestä, joka ei ole ollut mukana perinnönjaossa. Tällöin ei vain riitä se onko hän tiennyt tästä oikeudesta vaan myös se olisiko hän voinut asianmukaista varovaisuutta noudattaen saada tästä tiedon. Merkittäväksi nousee omaisuuden saannin haltuunottohetki sekä se, milloin jakokirja on allekirjoitettu. Jos yksi perillinen tietää ja toinen ei, ei sillä ole merkitystä toisen palautusvelvollisen kannalta.

Pesänjakajan toimittamaan jakoon voidaan yleisesti luottaa, eli siihen, että pesänjakaja on toimillaan varmistanut, että kaikki osapuolet ovat läsnä perinnönjaossa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos joku pesän osakkaista on sivuutettu jaossa on pesänjakaja siitä vahingonkorvausvastuussa.

Perintökaaressa edellytetään perusteltua vilpitöntä mieltä, eli jos esim. sukuselvitys on tehty huolellisesti ja kattavasti ja siitä tästä huolimatta puuttuu perillinen voidaan palautusvelvollisen katsoa olevan perustellusti vilpittömässä mielessä. Testamentin osalta jos joku on nähnyt testamentin tai hän olisi voinut käyttää asianmukaisia ja tavallisia selvityskeinoja saadakseen tietää, että testamentti on olemassa ei hänen voida sanoa olevan enää perustellusti vilpittömässä mielessä.

Palautusvelvollinen ei myöskään voi vedota siihen ettei ole tuntenut lainsäännöksiä, paitsi jos ne ovat olleet tulkinnanvaraisia tai hyvin monimutkaisia.

Kulunut aika:

Mitä pidempään omaisuus on ollut palautusvelvollisen hallussa sitä suuremmalla todennäköisyydellä se on sulautunut osaksi hänen omaisuuttaan ja hänellä on ollut luotto saannon pysyvyyteen. Tämä itse asiassa kannustaa oikaisua tekemään aikovan toimimaan nopeasti oman oikeutensa täyttämiseksi. Oikaisua vaativa voi keskeyttää ajan kulumisen ja vaatia palautuskannetta tuomioistuimelta, mutta ensisijassa pitäisi aina turvautua sovinnolliseen ratkaisuun eikä lähteä vaatimaan asiaa tuomioteitse.

Aika tulee ottaa huomioon sovitteluharkinnassa, mutta se toimii enemmänkin muiden sovitteluperusteiden lisänä. Sillä fakta on, että oikaisua vaativalla perillisellä on oikeus omaan osaansa, vaikka jaosta olisi kulunut jopa niinkin kauan kuin 9 vuotta.

Taloudelliset olosuhteet ja toimeentulo:

Lähtökohtaisesti voitaisiin sanoa, että tilanteessa, jossa oikaisua vaativa on tullut perillisen asemaan vasta perinnönjaon toimittamisen jälkeen, palautusvelvollinen ratkaisee sen huomioidaanko perintökaaren 23 a:3 tarkoitettu palautusvelvollisuuden määrä täytenä esineellisenä palautuksena vai osittaisena arvomääräisenä palautuksena.

Esitöiden mukaan palautusvelvollisuuden tulee vaarantaa toimeentulo tai, että se vaikuttaisi merkittävällä tavalla hänen taloudellisiin olosuhteisiinsa ja toimeentuloonsa. Myös vähempikin vaikutus voi puoltaa sovittelua, kuten elintason olennainen alentuminen. Sovittelun voidaan nähdä olevan tarpeen jos esim. palautus johtaisi tärkeän omaisuuden menettämiseen kuten omistusasunnon.

Esitöissä todetaankin, että sovittelua puoltaa se, että palautusvelvollinen olisi heikossa taloudellisessa asemassa, kun taas oikaisua vaativan taloudellinen tilanne olisi hyvä.

Muut verrattavat seikat:

Muina verrattavina seikkoina voidaan pitää verotusta, eli palautusvelvollinen on joutunut maksamaan palautettavasta omaisuudesta perintöveron, jos verotusta ei voida enää oikaista eikä tämä johdu palautusvelvollisuudesta itsestään.

Muuna seikkana voitaisiin huomioida oikaisua vaativan moitteellinen käyttäytyminen. Esimerkiksi hän on hankaloittanut palautusta ja viivyttänyt oikaisuvaatimuksen esittämistä. Tilanteissa, joissa oikaisua vaatinut testamentin saaja on itse salannut tai hävittänyt kyseisen testamentin tai osallistunut tällaiseen toimintaan voi hän menettää oikeuden perintöön tai testamenttiin joko kokonaan tai osittain.

Muina seikkoina voi lisäksi olla se, että oikaisua vaativa on lykännyt perillisasemansa vahvistamista vasta perittävän kuoleman jälkeen. Sovitteluun voi myös vaikuttaa palautusvelvollisen ja sivuutetun välinen sopimus ettei oikaisua vaadita.

Esitöiden mukaan sovittelussa voidaan ottaa huomioon se, että omaisuus on tuhoutunut ilman huolimattomuutta ja ilman, että palautusvelvollinen olisi saanut sen tilalle muuta omaisuutta. Sovittelua ei voi vaatia silloin jos omaisuus on luovutettu vastiketta vastaan tai jos tuhoutuneesta omaisuudesta on saatu korvaus. Myöskään jos omaisuuden arvo on alentunut omaisuuden huonon hoidon tai muun huolimattomuuden vuoksi ei sovittelua voi vaatia.

Kokonaisharkinta:

Pelkkä vilpitön mieli itsessään ei ole sovitteluperuste vaan sen tulee jotenkin johtaa taloudelliseen kohtuuttomuuteen.

Jos Sinulla on lisää kysymyksiä perinnönjaon sovittelusta ota yhteyttä Minilexin asiantunteviin asianjajajiin esimerkiksi soittamalla lakipuhelimeen.

 

 

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa