Minilex - Lakipuhelin

Perinnönjako Suomessa

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Suomessa perinnönjako tapahtuu kuoleman jälkeen. Perinnönjaossa määritellään, miten omaisuus jaetaan perillisten ja mahdollisten testamentinsaajien kesken. Mikäli perittävä oli naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ennen kuolemaansa, tehdään yleensä omaisuuden ositus. Suomessa henkilö, joka on elänyt perittävän kuolinhetkellä voi periä. Mikäli ei voida kyllin hyvin todistaa, että perillinen eli perittävän kuolinhetken jälkeen, ei hän voi periä perinnöstä osuutta. Ulkomaalaisella ja Suomen kansalaisella on yhtäläinen oikeus perinnön saamiseen Suomessa. Perinnönjako voi tapahtua joko toimitus- tai sopimusjakona Suomessa.

Suomessa perillisiä ovat perittävän rintaperilliset, vanhemmat, veljet ja sisaret sekä heidän lapsensa, perittävän vanhempien vanhemmat sekä heidän lapsensa. Tästä eteenpäin tulevat sukulaiset eivät peri. Sedät, tädit ja enot ovat viimeiset henkilöt, jotka voivat periä perinnönjättäjän. Mikäli vainaja oli naimisissa, perii aviopuoliso koko perinnön, jos muita perillisiä ei ole olemassa. Mikäli vainajalla ei ole ketään edellä mainittua sukulaista, perii valtio koko omaisuuden.

Rintaperilliset ovat lähimmät henkilöt, jotka voivat periä perinnön. Rintaperillisillä tarkoitetaan heti alenevassa polvessa olevat jälkeläiset. He ovat vainajan lapsia sekä lapsenlapsia. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnönjaossa jäljelle jäävästä omaisuudesta. Mikäli lapsista joku on kuollut, saavat tämän kuolleen lapsen jälkeläiset hänen sijastaan hänelle kuuluvan perinnön. Tästä alemmasta perintö haarasta jokainen saa yhtä suuren osan perinnöstä.

Mikäli perittävällä ei ole rintaperillisiä tai jokainen rintaperillinen on kuollut, saavat perittävän vanhemmat kumpikin puolet perinnöstä. Mikäli isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän sisaret ja veljet kuolleen vanhemman osuuden puoliksi. Jos veli tai sisar on kuollut ennen perittävää, saavat hänen jälkeläiset sen osuuden perinnöstä jaettavaksi, joka olisi kuulunut veljelle tai sisarelle. He jakavat osuuden yhtä suurin osin. Mikäli vain toinen vanhemmista on elossa ja perittävällä ei ole siskoja tai veljiä, saa elossa oleva vanhempi koko perinnön. Jos perittävällä on jäänyt sisar- tai velipuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isällään tai äidillään. Jos sekä täysveljet ja -sisaret sekä heidän lapsensa ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Mikäli veli- tai sisarpuoli on kuollut, tulevat perintöjärjestyksessä seuraavaksi heidän lapsensa, jotka perivät perintöosuuden, jonka veli- tai sisarpuoli olisi saanut.

Jos perittävällä ei ole edellä mainittuja perillisiä, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön yhtä suurin osin. Milloin perittävän isän tai äidin vanhemmat ovat kuolleet, saavat perittävän isän tai äidin vanhemman lapset sen osan perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut. Mikäli toinen on kuollut eikä häneltä ole jäänyt lapsia tai muita, jotka voivat periä, toinen puoli tästä haarasta perii koko perinnön. Muut sukulaiset eivät enää peri vainajan omaisuutta. Perimysjärjestys loppuu enoihin, setiin sekä täteihin, jotka siis vielä voivat periä vainajan.

Jos perittävä oli naimisissa ja perittävälle ei jää rintaperillisiä, saa eloonjäänyt puoliso koko perinnön. Tästä voidaan poiketa, jos perittävä on tehnyt testamentin ja määrännyt omaisuutensa jollekin muulle. Tällöin perinnönjättäjän testamentattu osuus menee testamentinsaajalle. Perinnönjättäjä ei voi määrätä testamentilla omaisuudesta, mikä kuuluu leskelle. 

Jollei perittävällä ole perillisiä, perii valtio koko perinnön. Jos perittävä oli tehnyt testamentin elämänsä aikana, menee omaisuus testamentin mukaan perittäväksi. Mikäli katsotaan tarpeelliseksi, valtiokonttori voi päättää, että valtion perimä omaisuus voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain perittävän läheiselle tai kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut.

Mikäli perittävä on tehnyt testamentin, jossa hän sivuuttaa rintaperilliset, voivat rintaperilliset vaatia lakiosaansa. Lakiosaa voivat vaatia vain rintaperilliset eli vainajan lapset tai heidän lapsensa. Lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosuudesta eli mikäli rintaperillisiä on kaksi, saavat kumpikin 1/4 osaa perittävästä omaisuudesta.

Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset. Eloonjäänyt puoliso on kuolinpesän osakas, mikäli ositusta ei ole tehty tai puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Ennen perinnönjakoa tulee suorittaa omaisuuden ositus puolisoiden välillä. Osituksessa määritellään leskelle sekä vainajan kuolinpesälle kuuluvat omaisuudet. Vainajan kuolinpesä voi joutua maksamaan osituksen yhteydessä tasinkoa eloonjääneelle puolisolle, jos vainaja oli varakkaampi puoliso. Mikäli aviopuolisoilla on voimassa oleva avioehtosopimus, tehdään pelkästään omaisuuden erottelu. Omaisuuden erottelussa kummankin aviopuolisoiden omaisuudet erotetaan ilman niin sanottua jakoa.

Kun pesä on selvitetty ja mahdollinen ositus on suoritettu, on jokaisella pesän osakkaalla oikeus vaatia jakoa. Pesän jako tarkoittaa sitä, että perittävän omaisuus jaetaan perillisten ja/tai testamentinsaajien kesken. Mikäli eloonjäänyt puoliso haluaa, voidaan kuolleen puolison perintö pitää jakamattomana eloonjääneen puolison hallussa. Tämä on mahdollista vain silloin, jos rintaperillinen ei vaadi jakoa tai perittävän testamentista ei muuta johdu. Mikäli rintaperillinen vaatii jakoa tai testamentissa määritellään muuta, eloonjäänyt puoliso voi pitää hallussaan jakamattomana puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon. Yhteisessä kodissa oleva tavanomainen asuntoirtaimisto tulee säilyttää jakamattoman eloonjääneen puolison hallinnassa.

Osakkaat voivat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Perinnönjako voidaan toteuttaa perillisten yksimielisenä jakotoimituksena eli sopimusjakona tai se voidaan toteuttaa pesänjakajan suorittamana toimitusjakona. Mikäli pesän osakas on vajaavaltainen tai jos edunvalvoja edustaa häntä, tulee perinnönjako suorittaa siten, miten holhoustoimesta annetun lain mukaan säädetään. Laki holhoustoimesta toteaa, että edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa päämiehensä puolesta tehdä sopimusta omaisuuden osituksesta tai erottelusta taikka perinnönjaosta, joka toimitetaan ilman pesänjakajaa. Jos pesän osakas on vajaavaltainen, tulee perinnönjako toimittaa toimitusjakona. Oikeus voi määrätä hakemuksen perusteella sopivan henkilön pesänjakajaksi. Perinnönjaossa voi olla useampia pesänjakajia, mikäli pesän laatu tai laajuus taikka muusta erityisestä syystä johtuen on tarpeellista.

Pesänjakaja määrittää perinnönjaon ajan sekä paikan. Hänen tulee myös kutsua osakkaat toimitukseen. Perunkirjoituksessa ei tarvitse olla kaikkia pesän osakkaita paikalla. Pesänjakajan tehtävä on saada paikalle saapuvat pesän osakkaat sopimaan, miten pesä jaetaan. Vainajan omaisuus tulee jakaa sen mukaan.

Perinnönjaosta tulee laatia jakokirja eli se on tehtävä kirjallisesti. Jos pesänjakaja on toimittanut jaon, allekirjoittaa hän jakokirjan. Muussa tapauksessa pesän osakkaat allekirjoittavat jakokirjan sekä kahden esteettömän henkilön tulee todistaa se oikeaksi. Kullekin osakkaalle tulee pesänjakajan toimittaa jakokirja mahdollisimman pian.

Perunkirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Tätä kolme kuukauden rajaa voidaan hakemuksesta pidentää, mikäli pesän laatu tai muu erityinen syy puoltaa perunkirjoituksen siirtämistä myöhempään aikaan. Ajan pidentämisestä päättää lääninverovirasto. Mikäli perunkirjoitusta ei pidetä, voi pesän osakkaille syntyä henkilökohtainen velkavastuu, jos pesä oli velkainen.

Perukirjasta ilmenevät perittävä omaisuus, velat sekä esinekohtaisesti perillisten ja mahdollisten testamentinsaajien tuleva saama omaisuus. Perukirjaa varten tarvitaan muun muassa vainajan virkatodistukset, jotka kertovat vainajan sukuselvityksen. Virkatodistukset kerätään aina 15-vuotiaasta asti seurakunnista tai erilaisista rekistereistä. Vainajan varat ja velat tulee ilmoittaa perukirjassa tarkasti. Myös muun muassa avioehtosopimukset sekä testamentit ilmoitetaan perukirjassa. Perukirja on yhteenveto vainajan kaikista varoista ja veloista, joiden pohjalta perillisille määrätään omaisuudesta maksettava perintövero.

Mikäli joku pesän osakas haluaa moittia pesänjakajan toimittamaa jakokirjaa, tulee hänen nostaa kanne osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta. Esimerkiksi moitteen perusteena voi olla jaossa tapahtunut virhe, joka on tullut myöhemmin tietoon.

Perunkirjoitus tulee suorittaa Suomessa jokaisen ihmisen kuoleman jälkeen. Perunkirjoituksen ajatuksena on selvittää vainajan sukupuu sekä oikeat perilliset ja jakaa perillisten kesken vainajan jäljelle jäävät varat velkojen jälkeen. Perunkirjoituksesta laaditaan perukirja, jonka mukaan omaisuuden jaottelu tapahtuu. Perukirja tulee myös hyväksyttää maistraatissa sekä antaa lääninverovirastolle. Perukirjan mukaan perintövero määräytyy. Kun kuolinpesän omaisuus on jaettu, kuolinpesän velvoitteet raukeavat ja mahdollisesti jäljelle jäävä omaisuus siirtyy perillisille. 

Vinkit

- Veroseuraamuksia kannattaa miettiä tarkkaan sekä osituksessa että perinnönjaossa.

Varoitukset

- Testamentti kannattaa laatia mahdollisimman tarkoin, jotta vältytään turhilta perintöriidoilta. 

 

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 7 - 23 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa