Minilex - Lakipuhelin

Perinnönjako- ja osituskirja

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Perinnönjaosta säädetään perintökaaressa. Kun henkilö kuolee, syntyy tietyille henkilöille perillisasema. Tällöin vainajan omaisuus siirtyy heidän hallintaansa, kuolinpesälle. Kuolinpesän osakkaita ovat yleensä perilliset, yleistestamentin saaja ja osituksen suorittamiseen asti leski. Ennen perinnönjakoa on kuitenkin erotettava naimisissa olevien puolisoiden omaisuus toisistaan. Mikäli puolisoilla ei ollut avioehtoa, kuuluu heille molemmille puolet omaisuudesta avio-oikeuden nojalla. Tämä tarkoittaa, että puolet omaisuudesta kuuluu kuolinpesälle ja puolet leskelle. Avioliiton päättyessä on suoritettava omaisuuden ositus, eli yksinkertaistettuna jaettava puolisoiden omistama omaisuus tasan puolisoiden kesken. Ositusta ei kuitenkaan toimiteta sen omaisuuden osalta, johon avioparilla oli avioehto. Jos edesmennyt henkilö oli naimisissa, on ositus toimitettava ennen perinnönjakoa. 

Ositustoimituksessa vainajan ja hänen puolisonsa omaisuus lasketaan ja jaetaan heidän kesken. Vasta kun lesken osuus on laskettu ja mahdollinen tasinko jaettu, voidaan perintö jakaa kuolinpesän osakkaiden kesken. Omaisuuden osituksessa omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Jos kuolleella puolisolla oli enemmän omaisuutta kuin eloonjääneellä, tulee kuolinpesän maksaa tasinkoa hänelle. Mutta jos eloonjäänyt puoliso on se, joka omistaa enemmän omaisuutta, on hänellä oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään. Tällaisesta omaisuuden osituksesta on aina laadittava osituskirja. Siitä käy ilmi molempien varallisuus, kuinka paljon tasinkoa tulee maksaa ja mitä omaisuutta kukin on jaossa saanut pitää. Tällainen jakokirja allekirjoitetaan, mikä todistaa sen hyväksytyksi molempien puolisoiden osalta. Osituskirja tuleekin laatia, jotta vältytään myöhemmiltä riitaisuuksilta. Tämän osituksen jälkeen voidaan jatkaa perinnönjakoa normaalisti kuolinpesään kuuluvan omaisuuden osalta. 

Avioliiton päättyessä on suoritettava omaisuuden ositus

Avioliittolaki lähtee ajatuksesta, jonka mukaan puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Poikkeuksen tähän lähtökohtaan muodostaa avioehto, jolla rajataan joko tietty osa omaisuudesta tai koko omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle. Avio-oikeus toteutetaan kuitenkin vasta avioliiton päättyessä, siis joko avioeron tai puolison kuoleman yhteydessä. Osituksessa puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan tasan puolisoiden välille. Koska on lähes väistämätöntä, että toisen puolison omaisuuden arvo jonkin verran enemmän kuin toisen, suoritetaan osituksessa tasinkoa. Tasingolla enemmän omistava puoliso suorittaa toiselle vaaditun määrän, jotta molempien puolisoiden omistus on yhteensä 50-50. Esimerkiksi jos Maijan omaisuuden arvo on 6000 euroa ja Matin 4000 euroa, on heidän yhteenlaskettu omaisuutensa 10 000 euroa. Koska osituksessa omaisuus on jaettava puolisoiden kesken tasan, on Maijan suoritettava tasinkona Matille 1000 euroa.

Puolison kuoleman jälkeisestä osituksesta käytetään termiä jäämistöositus. Jäämistöositus tulee siis suoritettavaksi, kun perinnönjättäjä oli avioliitossa ja on suoritettava aviopuolisoiden välinen ositus ennen varsinaista perinnönjakoa. Jäämistöosituksen erityispiirre on niin kutsuttu tasinkoprivilegi. Se tarkoittaa sitä, että leski on vapautettu velvollisuudestaan suorittaa osinkoa kuolleelle puolisolleen, mikä jäämistöosituksen kohdalla tarkoittaa käytännössä kuolleen puolison perillisiä. Kuolleen puolison, käytännössä siis tämän kuolinpesän osakkaiden, on kuitenkin suoritettava tasinko leskelle, mikäli ensin kuollut oli leskeä varakkaampi. Lesken on aina vedottava tasinkoetuoikeuteensa erikseen, mikäli hän haluaa sitä käyttää. Se ei siis toteudu automaattisesti, vaan ainoastaan vetoomuksesta.

Jäämistöositus siis edeltää perinnönjakoa. Huomattavaa on, ettei jäämistöosituksella ole mitään tekemistä varsinaisen perinnönjaon kanssa, vaan se on perinnönjaosta oma, erillinen toimenpiteensä. Koska jäämistöositus suoritetaan toisen puolison kuoltua, toimitetaan se lesken ja kuolleen puolison perillisten välillä. Mikäli aviopuolisoilla oli avioehtosopimus, ei ositusta tehdä. Tällöin suoritetaan vain omaisuuden erottelu lesken ja ensiksi menehtyneen puolison omaisuuksien välillä.

Miten omaisuuden ositus tapahtuu käytännössä?

Omaisuuden ositus jakautuu laskennalliseen ja reaaliseen vaiheeseen. Laskennallisessa osituksessa lasketaan nimenmukaisesti puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus yhteen arvomääräisesti. Laskennallisessa osituksessa omaisuus on määritettävä tarkasti, koska laskennallisen osituksen perusteella määräytyy reaalisen osituksen tasinkoa suorittava osapuoli. Reaalisessa osituksessa vähemmän omistavalle puolisolle suoritetaan tasinkoa niin, että puolisoiden omaisuus vastaa arvomääräisiltä suhteiltaan 50 % ja 50 %.

Kun puolisoiden yhteistä omaisuutta lasketaan, on otettava huomioon myös puolisoiden velat. Puolisoiden velat vähennetään tästä siten, kuin puolisot niistä osiltaan vastaavat. Esimerkiksi yhteinen, puoliksi otettu asuntolaina vähennetään puolisoilta tasaisesti, mutta jos toinen puoliso on ottanut esimerkiksi harrastustaan varten 10 000 euron velan, vähennetään tämän puolison omaisuuden arvosta tämä 10 000 euroa. Osituslaskelman ulkopuolelle jää aina avio-oikeuden ulkopuolinen omaisuus, joka vain erotellaan erilleen puolisoiden yhteisestä omaisuudesta. Se puoliso, jonka tulee suorittaa tasinkoa toiselle, saa määrätä itse, miten hän tasingon suorittaa. Tasingon voi suorittaa esimerkiksi rahana tai kiinteänä omaisuutena.

Ositus voidaan toimittaa sopimusosituksena osapuolten välillä, mutta osituksesta on laadittava aina osituskirja. Jos sopimusositus ei onnistu, on jokaisella kuolinpesän osakkaalla oikeus hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän- ja jakajan määräämistä. Tällainen pesänselvittäjä suorittaa vaaditut toimenpiteet itsenäisesti ilman pesän osakkaiden myötävaikutusta, elleivät pesän osakkaat pääse asiassa sopuun.

Osituskirja

Ositus voidaan toimittaa aviopuolisoiden tahtotilan mukaisesti joko sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Osituksesta on kuitenkin laadittava muodosta riippumatta osituskirja. Osituskirja on dokumentti siitä, miten ositus on suoritettu. Osituskirjan merkitys on siinä, että se todistaa perillisten määräysvallan kuolinpesän asioiden hoitamisessa. Esimerkiksi perillisten hakiessa lainhuutoa perillisten on todistettava, että kiinteistö, jolle lainhuutoa haetaan, kuuluu kuolinpesään ja on osituksessa osoitettu perillisille tulevaksi. 

Sopimusosituksessa aviopuolisot sopivat keskenään siitä, miten ositus toimitetaan. Jäämistöosituksen kohdalla tämä tarkoittaa siis sitä, että leski ja ensiksi kuolleen puolison perilliset sopivat osituksesta. Sopimusositusta ei voikaan moittia sisällöllisillä eli materiaalisilla perusteilla. Tämä johtuu siitä, että sopimusositus perustuu sopimusvapauteen, eikä loogisesti ole mahdollista moittia sisällöltään sellaista sopimusta, mikä perustuu osapuolten keskinäiseen vapauteen sopia asiat. Sopimusosituksessa osituskirjan allekirjoittavat osapuolet sekä kaksi esteetöntä henkilöä, jotka todistavat tämän.

Sopimusosoitusta voi moittia näin vain muodoltaan. Vaikka ositukselle on määrätty muoto, ei osituksen muotosäännöstä voida pitää varsinaisena muotosäännöksenä eli sellaisena muotosäännöksenä, jonka noudattaminen on sopimuksen pätevyyden edellytys. Oikeuskäytännössä muotovaatimusta on tulkittu siten, etteivät muodon lievät puutteellisuudet ole vaikuttaneet osituksen lopputulokseen.

Toimitusosituksessa pesänjakaja toimittaa osituksen itsenäisesti ulkopuolisena henkilönä. Tällöin pesänjakaja vastaa yksin siitä, miten toimitus määrätään ja suoritetaan. Pesänjakajan määrää hakemuksesta käräjäoikeus. Kaikilla kuolinpesän osakkailla on oikeus hakea pesänjakajaa käräjäoikeudesta, eikä perusteluja vaadita. Toimitusositus tulee kuitenkin kyseeseen lähinnä silloin, kun pesän osakkaat eivät keskenään saa sovittua pesän asioista. Toisin kuin sopimusosituksessa, toimitusosituksessa vaaditaan osituskirjaan ainoastaan pesänjakajan allekirjoitus. Niiden, keitä asia koskee, on kuitenkin kuitattava osituskirjaan hyväksyntänsä asiassa. 

Kysymyksiä & vastauksia

Pitääkö osituksesta toimittaa oma asiakirjansa

Ositus tulee toimittaa, jos kuollut henkilö oli kuollessaan naimisissa. Ositus on suoritettava ennen perinnönjakoa. Osituksesta tulee tehdä osituskirja, joka tosin voi olla osa perinnönjakokirjaa.

Milloin kuolinpesän saa jakaa?

Pääsääntöisesti kuolinpesän voi jakaa, kun perunkirjoitus on toimitettu

Onko kuolinpesän jakamiselle jokin määräaika?

Kuolinpesän jakamiselle ei ole asetettua määräaikaa, ja kuolinpesän osakkaat voivatkin halutessaan sopia, ettei perintöä jaeta. Jos avioparilla oli vain yhteisiä lapsia, ovat molempien puolisoiden kuolinpesien osakkaat näitä yhteisiä lapsia. Tällöin on tavanomaista sopia, että pesä jaetaan vasta lesken kuoltua. Perinnönjakoa ei myöskään tarvitse tehdä, jos pesässä on vain yksi osakas.

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa