Minilex - Lakipuhelin

Kuolinpesä ei haihdu savuna ilmaan, vaikka sillä ei olisikaan perillisiä


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Kuolinpesä tarkoittaa perittävän jäämistöä, eli vainajan varojen ja velkojen muodostamaa kokonaisuutta. Kuolinpesä voi olla joko jaettu tai jakamaton. Kuolinpesän omaisuus jaetaan sen osakkaille. Perillisiä ovat perittävän sukulaiset. Perilliset pääsääntöisesti kuuluvat kuolinpesän osakkaisiin, lukuun ottamatta joitain poikkeustilanteita. Perillisten piiri määritetään noudattaen ns. parenteeliperiaatetta. Jos ei kuolinpesälle ole perillisiä, pesän osakkaaksi nousevat tilanteen mukaan joko testementin saaja(t) tai valtio.

Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä ovat perittävän rintaperilliset ja näiden lapset. Ellei rintaperillisiä tai heidän lapsiaan ole, siirrytään seuraavaan parenteeliin, mistä löytyvät perittävän vanhemmat lapsineen. Toisin sanoen, jos perittävän vanhemmat ovat elossa, kummallekin vanhemmalle siirtyy puolet perinnöstä. Jos vanhemmat eivät ole elossa, perintö siirtyy vainajan siskoille ja veljille. Jos vain toinen vanhempi oli elossa, perintöön ovat oikeutettuja eloonjäänyt vanhempi ja kuolleen vanhemman sijaan tulevat perittävän sisarukset. Mikäli ei perillistä löytynyt tästäkään sukuhaarasta, kolmannesta parenteelista löytyvät perittävän isovanhemmat lapsineen. Toisin sanoen, jos perittävän isovanhemmatkin ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen, perintö osuu vainajan tätien, setien ja enojen kohdalle. Serkut eivät kuitenkaan peri.

Perillisten piirin määrittämisessä noudatetaan ns. sijaantuloperiaatetta. Sijaantuloperiaate tarkoittaa, että jos perillinen on kuollut ennen perittävää, menee perintö hänen jälkeläisilleen tasasuhteessa. Toisin sanoen, jokainen samaan perillisryhmään kuuluva sijaantulija saa yhtä suuren osan jäämistöstä, ellei testamentista muuta johdu.

Silloin, kun kuolinpesään ei kuulu perillisiä, aktualisoituu kysymys, kenelle perintö sitten menee? Riippuu siitä, oliko perittävä määrännyt omaisuudestaan testamentilla. Jos testamentti oli tehty, tällöin kuolinpesään kuuluva omaisuus siirtyy testamentin saajalle. Tällöin noudatetaan testaattorin määräyksiä jäämistön jaosta. Viime kädessä perintö menee valtiolle. Kuolinpesää ei siis jätetä ”unohtumaan” oman onnensa nojaan, vaan Valtiokonttori ottaa kuolinpesän asiat hoitoonsa määäräten kuolinpesään pesänhoitajan.

Kannattaa kuitenkin huomata se tosiasia, että valtio ei aina jää kuitenkaan jäämistön viimeiseksi omistajaksi. On näet mahdollista, että jäämistö joko kokonaan tai osittain annetaan perittävän viimeisen asunpaikan kunnalle. Toisaalta jos jäämistöön kuuluu kiinteistö, voidaan kiinteistö antaa kiinteistön sijaintipaikkakunnalle. Mikäli kuitenkin on erityisiä syitä pysyttää jäämistö valtion omaisuutena, ei perintöä luovuteta enää valtiolta eteenpäin. Tällaisena erityisenä syynä voidaan pitää mm. kiinteistöalueen soveltumista luonnonsuojelualueeksi tai perittävän jäämistöön kuuluvia huomattavan arvokkaita taideteoksia, jotka on syytä museoida kaiken kansan eduksi kulttuuriperinnöksi.

Vielä voidaan perillisittä ja ilman testamenttia kuolleen henkilön perintö luovuttaa perittävän sukulaiselle tai muulle läheiselle, mikäli olosuhteet tällaiseen luovutustoimeen harkitaan kohtuulliseksi. Esimerkiksi perittävän avopuoliso tai perittävää pitkän aikaa auttanut henkilö voisi mahdollisesti olla tällainen perintöön kohtuusharkinnan perusteella oikeutettu perittävän läheinen.

Mikäli kuolinpesä oli täysin varaton tai jopa ylivelkainen, eikä siinä ollut perillisiä eikä vainaja ollut testamenttiakaan tehnyt, maksaa hautaamisjärjestelyt pääsääntöisesti vainajan viimeisen kotipaikan kunta.

Perillisten piirin määrittäminen saattaa olla monimutkaista ja jäämistöoikeudelliset asiat tuottaa kiperiä kysymyksiä. Soittamalla lakimiehellesi tulet viisaammaksi, joten soita!

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa