» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli hankkinut 16,5 grammaa hasista omaa käyttöään varten. Yhdestä grammasta hasista katsottiin saatavan noin 2-3 käyttökertaa, mikä tarkoitti sitä, että A:n ostama määrä riitti suunnilleen kuukauden käyttöä varten. Virallinen syyttäjä oli vaatinut A:ta tuomittavaksi rangaistukseen edellä kuvaillun teon perusteella huumausainerikoksesta. Tapauksessa oli juridiselta kantilta kyse siitä, oliko 16,5 grammaa hasista tulkittavissa vähäiseksi määräksi siten, että A:n tuomitseminen huumausaineen käyttörikokseen olisi ollut mahdollista.
Rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan huumausainerikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta. Saman luvun 2 a §:n mukaan huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti omaa käyttöä varten pitää hallussaan vähäisen määrän huumausainetta.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen huumausaineen käyttörikoksesta pääasiassa siihen jo edellä mainittuun arvioon nojaten, että A:n hankkimasta määrästä oli saatavissa noin 2-3 käyttökertaa per gramma ja kokonaisuudessaan se riitti noin kuukaudeksi. Näin ollen käräjäoikeus katsoi määrän vähäiseksi.
Hovioikeus ei nähnyt perustetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen, sillä se katsoi A:n hallussaan pitämän huumausainemäärän sen laji ja määrä tässä lajissa sekä sen arvo huomioon ottaen vähäiseksi.
Korkein oikeus puolestaan keskittyi arvioinnissaan myös mainittujen pykälien taustalla oleviin esitöihin. Niiden perusteella korkein oikeus totesi ensinnäkin, ettei huumausaineen käyttörikoksesta lailla säätämisen tarkoituksena ollut suoranaisesti vaikuttaa huumausaineen omaan käyttöön hankkimisen rangaistustasoon. Toiseksi korkein oikeus lausui hallituksen esityksen pohjalta, että huumausaineen määrän vähäisyyttä arvioitaessa tuli harkita, oliko määrä sellainen, että henkilön voitiin olettaa käyttävän sen itse. Toisaalta korkein oikeus myös huomautti, että jos määrä oli vähäistä suurempi, ei sitä voitu katsoa vähäiseksi vain sillä perusteella, että huumausaineen hankkinut henkilö väittää hankkineensa sen omaa käyttöään varten.
Korkein oikeus otti hovioikeuden tapaan huomioon hasiksen laadun lievempänä huumausaineena, minkä vuoksi sen osalta vähäiseksi määräksi voitiin katsoa suurempi määrä kuin vahvempien huumausaineiden kohdalla. Tästä huolimatta korkein oikeus katsoi tapauksessa kyseessä olleen määrän olleen enemmän kuin vähäinen, minkä johdosta se katsoi A:n syyllistyneen huumausainerikokseen ja muutti hovioikeuden tuomiota tämän mukaisesti.
Asiassa eri mieltä ollut vanhempi oikeussihteeri Kunnas arvioi mietinnössään asiaa hyvin pitkälti samojen seikkojen pohjalta kuin korkein oikeus, mutta ei nähnyt asiassa esitetyn sellaista näyttöä, etteikö A olisi itse voinut käyttää hallussaan pitämänsä määrän huumausainetta. Näin ollen määrää oli hänen nähdäkseen pidettävä vähäisenä alempien oikeusasteiden tuomioiden tapaan. Oikeusneuvokset Könkkölä ja Välimäki olivat samaa mieltä mietinnön kanssa, mutta hyväksyivät korkeimman oikeuden enemmistön kannan A:lle tuomitusta rangaistuksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa