» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, voitiinko lääkärin A katsoa syyllistyneen huumausainerikokseen hänen tuotuaan maahan potilaidensa avustuksella buprenorfiinia sisältäviä lääkevalmisteita. Buprenorfiini luokiteltiin tekoaikana huumausaineeksi ja lääkäri oli luovuttanut maahantuotuja lääkevalmisteita edelleen myös muille potilailleen, korvausta vastaan. Käräjäoikeudessa lääkärin tarkennettiin maahantuoneen Subutex-tabletteja ja luovuttaneen sekä niitä että Temgesic-tabletteja edelleen, mitä arvioitiin laittomana huumausaineen levittämisenä. Tapahtumia oli edeltänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lääkärille antama kielto määrätä huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä potilailleen.
Tapauksen suhteen arvioitiin myös sopivan rangaistuksen mittaamista ja menettämisseuraamuksia, koskien laittomasti saatua taloudellista hyötyä. Myös sosiaali- ja terveysministeriö oli ennen lääkärin käräjäoikeudessa arvioitaviksi tulleita tekoja kieltänyt opioidiriippuvaisten potilaiden hoitamisen buprenorfiinilla yksityislääkäreiden toimesta. A vetosi itse toimineensa pakkotilassa sen vuoksi, että katsoi potilaidensa jättämisen ilman kyseistä hoitoa aiheuttavan heidän henkensä ja terveytensä vaarantumisen. Käräjäoikeudessa A:n katsottiin harjoittaneen lääkkeiden käytön jatkamiseen tukevaa lääkkeiden jakelutoimintaa, mutta menettelyä pidettiin joka tapauksessa virheellisenä muun muassa valvonnan puutteellisuuden vuoksi. Käräjäoikeus katsoi A:n toimineen yleisesti hyväksyttyjen ja kokemusperäisesti perusteltujen menettelytapojen vastaisesti ja jättäneen noudattamatta tietoisesti selkeitä määräyksiä sekä ohjeita, joita viranomainen oli antanut. Näin ollen A:n katsottiin syyllistyneen huumausainerikoksiin. Tekoa ei pidetty myöskään pakkotilatekona. Käräjäoikeus piti lieventävänä asianhaarana sitä, että A oli hoitanut kyseessä olleilla lääkevalmisteilla potilaitaan vieroitus- sekä ylläpitohoidolla. A tuomittiin huumausainerikoksista 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, minkä lisäksi hänet määrättiin menettämään valtiolle käräjäoikeuden arvion mukainen taloudellinen hyöty, joka rikoksilla katsottiin laittomasti saaduksi.
Tapauksen käsittely jatkui hovioikeudessa A:n valittaessa käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeudessa kuultiin A:n oma kertomus, jossa hän painotti hoitonsa pelastaneen useita heroiiniriippuvaisia potilaita ja vähentäneen lisäksi rikollisuutta. A kertoi antaneensa potilaille Subutexia lääkinnällisessä tarkoituksessa käsityksenään, että hoito tultaisiin lähiaikoina virallisesti hyväksymään Suomessa. Pakkotilassa ja potilaidensa hengen ja terveyden vuoksi toimimista A perusteli kokemuksilla potilaidensa aiemmasta käytöksestä heidän jäädessään ilman buprenorfiinihoitoa. A kertoi, että olisi kokenut syyllistyvänsä heitteillepanoon ja lääkärinvalan vastaiseen toimintaan, jos olisi menetellyt toisin. Hovioikeudessa kuultiin myös useita asiantuntijoita sekä lisäksi joitakin A:n potilaista. Asiantuntijoiden kertomukset vaihtelivat sen suhteen, oliko A:n toiminta ollut alalla hyväksyttävää vai ei, miten arvioitavina olevia aineita yleensä käytettiin ja millaisia vaikutuksia niillä tai niiden lopettamisella tavallisesti oli. A:n potilaiden kokemukset hoidosta vaikuttivat kertomusten perusteella olleen positiivisia.
Hovioikeudessa huomioitiin, ettei A:lla ollut lupaa huumausaineiden maahantuontiin, eikä kyse ole toiminnan osalta voinut edes olla sellaisesta lääkinnällisestä tarkoituksesta, joka olisi ollut sallittu. A:n katsottiin lääkärinä olleen tietoinen myös huumausaineiksi luokiteltavia lääkeaineita koskevista määräyksistä ja aineiden vaarallisuudesta, minkä lisäksi A:lle oli annettu niiden määräämistä koskien nimenomainen kielto. A:n toimintatapaa hänen hoitonsa suhteen ei pidetty hyväksyttävänä, eikä kyseessä katsottu olleen A:n perustelemin tavoin pakkotila. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen yhteen huumausainerikokseen, mutta ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota muutoin.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittelyä jatkettiin korkeimmassa oikeudessa, jonne A:lle myönnettiin valituslupa. Korkein oikeus katsoi, että A:n käyttämät valmisteet oli merkitty huumausaineluetteloon. A:n katsottiin näin ollen valmisteiden maahantuontiin ja potilailleen luovuttamiseen osallistumalla syyllistyneen huumausainerikokseen. A:n katsottiin olleen velvollinen noudattamaan häntä koskevia säännöksiä ja määräyksiä, eivätkä hänen omat käsityksensä potilaiden parhaaksi toimimisesta tai pakkotilasta vaikuttaneet asiassa rangaistusvastuuta poistavasti.
Rangaistuksen mittaamisen suhteen on katsottu, että huomioon tulisi ottaa kaikki sellaiset seikat, jotka vaikuttavat rangaistukseen koventavasti ja lieventävästi, minkä lisäksi tulisi huomioida rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen osalta olennaisena on pidetty myös sitä, että rangaistuksen voidaan katsoa olevan oikeudenmukaisessa suhteessa sekä rikoksen vahingollisuuteen että sen vaarallisuuteen sekä siihen syyllisyyteen, jota rikoksen voidaan katsoa tekijässä ilmentävän. Korkeimman oikeuden mukaan tarkasteltavana ollut tilanne poikkesi olennaisella tavalla tavallisesta huumausainerikoksesta, jolle ominaisina mainittiin muun muassa pyrkimys huumausaineiden levittämiseen taloudellisen hyödyn vuoksi ja uhrien huumeriippuvuuden hyväksikäyttö. Huumausainerikokselle keskeisten syyllisyyselementtien ei katsottu toteutuneen arvioitavana olleessa tapauksessa. A:n menettelyn perusteella arvioidun syyllisyyden katsottiin olevan hänen tavoitteistaan johtuen ja tilannetta myös kokonaisuutena arvioiden olennaisella tavalla vähäisempi kuin yleisesti ottaen huumausainerikoksissa. Korkein oikeus katsoi, että rangaistuksen tulisi olla huumausainerikoksesta yleisesti tuomittavasta rangaistuksesta selkeämmin poikkeava kuin mihin hovioikeudessa oli päädytty. Menettämisseuraamusten osalta katsottiin, ettei ollut syytä epäillä A:n ilmoitusta hoitonsa omakustannusperiaatteella toteuttamisesta, eikä A:n oltu näytetty myöskään toiminnan myötä hankkineen sellaista taloudellista hyötyä, joka oltaisiin voitu tuomita menetettäväksi. Korkein oikeus päätti näin ollen alentaa A:lle hovioikeuden toimesta tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen seitsemän kuukauden pituiseksi. Korkein oikeus hylkäsi vaatimuksen taloudellisen hyödyn menettämisestä.
Osa korkeimman oikeuden jäsenistä oli asiassa myös eri mieltä, minkä lisäksi tapauksen ratkaisuun liittyen annettiin mietintö. Mietinnössä katsottiin A:n toiminnan täyttäneen huumausainerikoksen tunnusmerkistön ja A:n olleen myös tietoinen sekä aineiden huumausaineiksi luokittelusta että siitä, ettei hän olisi ollut oikeutettu aineiden maahantuontiin tai potilailleen edelleen jakeluun. Myös mietinnössä katsottiin, ettei tapausta todennäköisesti tultaisi pitämään pakkotilassa toimimisena, eikä hovioikeuden päätöstä tarpeellisena muuttaa. Kaksi eri mieltä olleista jäsenistä hyväksyi mietinnön sisällöltään. Kolmas eri mieltä ollut jäsen oli sitä mieltä, että A oli syyllistynyt huumausainerikokseen niillä perusteilla, jotka korkein oikeus tuomiossaan ilmoittikin, mutta kiinnitti huomionsa annettuun rangaistukseen. Jäsen korosti huumausainerikoksen epätyypillisyyttä kyseisessä tapauksessa ja katsoi A:n tilanteen olleen potilaidensa hengen ja terveyden turvaamiseen pyrittäessä ”eettiseksi” pakkotilaksi jossain määrin tulkittavissa. Eri mieltä ollut jäsen piti A:n väitettä pyrkimyksestä potilaidensa auttamiseen uskottavana muun selvityksen puuttuessa. A:n rikosta voitiin eri mieltä olleen jäsenen mielestä pitää anteeksiannettavana ja rangaistukseen tuomitsemista kohtuuttomana, kun huomioitiin A:n tarkoitus, toimintaolosuhteet sekä rikoksesta A:lle aiheutuneet seuraamukset. Eri mieltä ollut jäsen oli muutoin korkeimman oikeuden tuomion lopputuloksen kanssa samaa mieltä, mutta olisi jättänyt A:n rangaistukseen tuomitsematta.
Tapauksen käsittelyn osalta voidaan yleisesti ottaen kiinnittää huomiota siihen, millaisten piirteiden on arvioitavana olleen tapauksen osalta katsottu johtaneen siihen, että tekoa tulisi tarkastella tietyllä tapaa epätyypillisenä huumausainerikoksena.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa