» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa syyttäjä vaati rangaistusta A:lle huumausaineen käyttörikoksesta. Syytteen mukaan 15.5.2014 A oli Helsingin vankilassa pitänyt laittomasti hallussaan omaa käyttöään varten 2,58 grammaa hasista sekä 0,05 grammaa buprenorfiinia. A vaati syytteen tutkimatta jättämistä, koska vankilassa hänelle oli määrätty jo kurinpitorangaistus samasta teosta. Käräjäoikeus tuomitsi A:lle sakkorangaistuksen huumausaineen käyttörikoksesta. Vaatimus tutkimatta jättämisestä hylättiin viitaten KKO 2012:46 tapaukseen. Sen mukaan kurinpitorangaistuksena määrätty yksinäisyysrangaistus ei kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa säädettyyn ne bis in idem –säännön soveltamisalaan.
A haki muutosta ennakkopäätösvalituksin ja hänelle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessa syytteen tutkimatta jättämistä. Syyttäjä vastasi vaatien valituksen hylkäämistä.
Tapauksessa Helsingin vankilan johtaja määräsi 19.6.2014 tekemällä päätöksellä A:lle kurinpitorangaistuksena 4 vuorokauden ehdottoman yksinäisyysrangaistuksen. Päätöksen mukaan A oli pitänyt hallussaan laittomasti 15.5.2014 kannabista sekä 0,05 grammaa buprenorfiinia. Asiassa riidatonta on, että kurinpitopäätös pantiin täytäntöön sen tultua lainvoimaiseksi 26.6.2014. Syyttäjä on 29.10.2014 käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistuista 15.5.2014 tehdystä huumausaineen käyttörikoksesta. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, estääkö jo vankilassa määrätty kurinpitorangaistus syytteen tutkimisen.
Rikoslain 2 luvun 13 §:n 1 momentin mukaisesti mikäli vanki tekee vankilassa taikka rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnan alaisena ollessaan rikoksen, josta ei voi saada ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa, voidaan siitä määrätä kurinpitorangaistus niin kuin vankeuslain 15 luvussa säädetään. Vankeuslain 15 luvun 3 §:n 1 momentissa sanotaan, että vangille voidaan määrätä kurinpitorangaistus, mikäli hän syyllistyy järjestysrikkomukseen. Ne bis in idem – säännöstä säädetään ihmisoikeussopimuksen 7.lisäpöytäkirjan 4 artiklassa, jonka mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudestaan taikka rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on lopullisesti jo vapautettu taikka tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.
Oikeuskäytännön mukaan, kuten tapauksessa KKO 2012:46, on katsottu, että kurinpitorangaistus ei kuulu ihmisoikeussopimuksen ne bis in idem –säännön soveltamisalaan. Tapauksessa kurinpitorangaistuksen ei katsottu voivan estää syytteen tutkimista asiasta myös tuomioistuimessa. Korkein oikeus lausui, että kurinpitorangaistuksessa ei ole kyse rikosoikeudellisena rangaistuksena pidettävästä seuraamuksesta vaan kurinpidollisesta seuraamuksesta.
Vankeuslain 15 luvun 3 §:n 1 momentissa mainitut järjestysrikkomukset voidaan jakaa sen mukaan, onko kysymyksessä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon liittyvien sääntöjen, määräysten, ohjeiden taikka ehtojen, vangille annettujen käskyjen tai kehotusten rikkominen vaiko yleisesti rangaistavaksi säädetty menettely, mihin vankilassa syyllistynyttä vankia pystytään rankaisemaan kurinpitoteitse. Vankeuslain 15 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään, ettei kurinpitorangaistusta saa määrätä rikoksesta, josta on tehty jo ilmoitus poliisille. Näin estetään vangin rankaiseminen kahdesti samasta asiasta. Laista löytyy kuitenkin säännöksiä, joiden mukaan vangin tekemän rikoksen käsitteleminen kurinpitomenettelyssä ei estä saman asian tutkimista tuomioistuimessa.
Tässä tapauksessa A:lle määrätty kurinpitorangaistus on määrätty rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla huumausaineen käyttörikoksesta. Kurinpitorangaistusta ei ole määrätty yksinomaan vankeihin kohdistuvien määräysten rikkomisesta vaan myös yleisesti rangaistavaksi säädetystä menettelystä. Tässä tapauksessa kurinpitomenettelyyn ei päädytty ainoastaan vankilan järjestyksen rikkomisesta, vaan kysymys on ollut huumausaineen käyttörikoksesta rankaisemisesta. Siten asiassa on ollut kyse ihmisoikeussopimuksessa tarkoitetusta rikossyytteestä ja näin ollen kurinpitoseuraamusta pidetään rikosoikeudellisena rangaistuksena. Näin ollen kurinpitorangaistus kuuluu ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetyn ne bis in idem –säännön soveltamisalaan. Tämän vuoksi asiaa ei voida tutkia enää tuomioistuimessa ja näin ollen käräjäoikeuden tuomio kumotaan. A:n syyte jätetään tutkimatta ja A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa