» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2001:13 syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta sillä perusteella, että tämä oli ottanut vastaan ja säilyttänyt avopuolisonsa hankkimaa kassia, jossa oli ollut seuraavia huumeita: 297 grammaa kokaiinia, 475 grammaa amfetamiinia ja 885 ecstasy-tablettia. A oli myös luovuttanut edellä mainitut huumeet C:lle myyntitarkoitusta varten. A oli saanut huumeiden myynnistä C:ltä yhteensä 53 000 markkaa. Törkeän teosta teki syyttäjän mukaan se, että kyseessä olevat huumausaineet olivat olleet vaarallisia sekä niitä oli myös ollut suuri määrä. Rikoksella oli myös tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, ja teko oli muutenkin kokonaisuutena arvostellen törkeä. A:n kertomukset esitutkinnassa muun muassa siitä, oliko hän ollut tietoinen kassin sisällöstä, olivat olleet hyvin ristiriitaisia. A oli myös kiistänyt saaneensa C:ltä huumausaineen myynnistä yhteensä 53 000 markkaa. C puolestaan oli kertonut tapahtumista huomattavasti johdonmukaisemmin ja luotettavammin. C oli myöntänyt pitäneensä laittomasti hallussaan, käyttäneensä ja levittäneensä kassissa olleita huumausaineita. Käräjäoikeus katsoi, että A:n kertomukselle siitä, mitä hän oli mieltänyt kassissa olleen, ei voitu antaa arvoa todisteena. Asiassa ei jäänyt käräjäoikeuden mielestä järkevää aihetta epäillä A:n syyllisyyttä C:n kertomusten perusteella. Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja yhdestä aikaisemmasta ehdollisena vankeutena rangaistusta huumausainerikoksesta yhteiseen 4 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen. A määrättiin myös korvaamaan valtiolle huumausaineen myynnistä saatuna taloudellisena hyötynä 53 000 markkaa.
A valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeuden katsoi puolestaan, ettei sillä järjestämänsä pääkäsittelyn perusteella ollut aihetta arvioida toisin käräjäoikeudessa esitettyä näyttöä, kuin ei myöskään syyksilukemista. Hovioikeus ei täten muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
A sai valitusluvan korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus keskittyi pohtimaan muun muassa A:n tahallisuutta, joka on näytettävä toteen A:n tuomitsemiseksi törkeästä huumausainerikoksesta. A:lta vaadittava tahallisuus koskee sitä, onko hän ollut tietoinen B:n hänelle luovuttaman kassin sisällöstä, ja siitä, että kassissa olevat huumeet ovat vaarallisia, tai että niitä on määrältään ollut paljon. A on korkeimmassa oikeudessa kertonut, ettei hän tiennyt, eikä osannut myöskään aavistaa, että kassi sisälsi huumeita. A on kuitenkin kertonut esitutkinnan aikana sekä asian käsittelyssä alemmissa tuomioistuimissa hyvin ristiriitaisia näkemyksiä tapahtumien kulusta, ja korkein oikeus toteaakin, että A:n kertoman perusteella voidaan päätellä, että hän on ollut tietoinen B:n ja C:n välisestä huumausainekaupasta. Se, että A ei ole nimenomaisesti tiedustellut kassin sisältöä B:ltä viittaa myös siihen, että hän on aavistanut kassin sisällön, sillä on epätavallista, että B, joka tässä tapauksessa oli siis A:n puoliso, antaa puolisolleen jonkin laukun säilytettäväksi kodin ulkopuolella. A on lisäksi pyrkinyt pääsemään laukusta mahdollisimman pian eroon siinä vaiheessa, kun hänen ja B:n asuntoon oli tehty kotietsintä. Näiden syiden vuoksi korkein oikeus katsoi, että A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että kassi sisältää huumeita. Sen sijaan, korkein oikeus katsoi, että on jäänyt näyttämättä, että A olisi tiennyt huumausaineiden laadusta tai määrästä. Ei ole pystytty myöskään näyttämään, että A olisi kassin luovuttamalla tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, ettei A:n voitu katsoa syyllistyneen kuitenkaan huumausainerikoksen törkeään tekomuotoon. Rangaistuksesta korkein oikeus lausui, että A:n syyllistyminen huumausainerikokseen aikaisemmasta huumausainerikoksesta tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen aikana vaatii yleisen lainkunnioittamisen ylläpitämisen takia A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rikoksesta saatuna taloudellisena hyötynä korkein oikeus määräsi A:n menettämään C:n kertomukseen perustuen 28 000 markkaa, koska se katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi huumausaineiden myynnistä maksettu tuota summaa enempää.
Korkein oikeus näin ollen hylkäsi syytteen törkeästä huumausainerikoksesta, ja tuomitsi A:n huumausainerikoksesta yhteensä 1 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka mittaamisessa on huomioitu aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus. A tuomittiin menettämään myös rikoksesta saatuna taloudellisena hyötynä valtiolle yhteensä 28 000 markkaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa