» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa vastaajien valitettua hovioikeuteen käräjäoikeuden tuomiosta, jolla heidän syykseen oli luettu törkeitä huumausainerikoksia, hovioikeus oli käsitellyt asian pääkäsittelyssään ja ratkaissut sen myös sellaisen valittajan osalta, jota ei ollut saatu kutsutuksi käsittelyyn. KKO:n tuli ratkaista kysymykset tämän menettelyn oikeellisuudesta, sekä rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksesta ja törkeästä huumausainerikoksesta vastaajien tuotua Suomeen tai pidettyä hallussaan 170 - 4 200 kiloa huumausaineeksi luokiteltavan Catha edulis -pensaan lehtiä ja oksia (khat).
Valittajan C osalta, joka ei ollut ollut läsnä pääkäsittelyssä, KKO lausui, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 21 §:n (381/2003) mukaan jos kutsua ei saada annetuksi tiedoksi asianosaiselle, pääkäsittely hovioikeudessa saadaan, milloin syytä on, toimittaa ja asia ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Säännös näyttäisi siten mahdollistavan sen, että asia voidaan ainakin joissain tilanteissa pääkäsittelyssä käsitellä ja siinä esitetyn perusteella ratkaista siitä huolimatta, ettei vastaajaa ole käsittelyyn kutsuttu, mikäli tällaiseen menettelyyn ”on syytä”. Lainkohdan esitöiden mukaan kysymykseen tulisivat lähinnä tapaukset, jolloin asianosainen on muuttanut tavoittamattomiin tai piileskelee.
Säännös merkitsee poikkeusta oikeudenkäyntimenettelyssä keskeiseen kuulemisperiaatteeseen kuuluvasta lähtökohdasta, että asianosainen on asianmukaisesti kutsuttava siihen oikeudenkäyntitilaisuuteen, jossa esitetyn selvityksen perusteella hänen asiansa ratkaistaan. Tällaista poikkeussäännöstä on tulkittava suppeasti. Arvioitaessa edellytyksiä ottaa asia ratkaistavaksi tämän säännöksen nojalla huomiota on kiinnitettävä paitsi siihen syyhyn, jonka vuoksi kutsua pääkäsittelyyn ei ole saatu annettua tiedoksi, myös siihen, onko asia voitu asianmukaisesti käsitellä ja ratkaista kutsumatta asianosaista käsittelyyn ja varaamatta hänelle tilaisuutta tulla siinä kuulluksi. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon myös muut hovioikeusmenettelyä koskevat säännökset, muun muassa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentti (165/1998). Sen mukaan asian ratkaisemisen riippuessa käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta hovioikeuden on asianosaisten vaatimuksesta riippumatta toimitettava pääkäsittely, jossa käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu on tarpeellisilta osiltaan otettava vastaan uudelleen, jollei estettä ole.
Niin kuin pääkäsittelyn toimittamista koskenut hovioikeuden päätöskin osaltaan osoitti, asiassa C:n henkilökohtainen kuuleminen on ollut hänen asiansa asianmukaiseksi ratkaisemiseksi tarpeen. Koska C:n valituksen perusteella hovioikeuden pääkäsittelyssä on ollut kysymys suullisen todistelun ja muun muassa C:n oman kertomuksen uskottavuuden arvioinnista hänen syyllisyytensä arvioimiseksi, asiaa ei ole hänen osaltaan voitu ottaa käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi kutsumatta häntä pääkäsittelyyn ja varaamatta hänelle asianmukaisesti tilaisuutta tulla siinä kuulluksi. Asia on sen vuoksi C:n osalta palautettava hovioikeuteen.
Valittajat A, B, ja D vaativat rangaistuksiensa alentamista. Huumausainerikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan rangaistukseksi vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta.
Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteen ilmaisevan saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut käsillä.
THL:n ja Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osaston lausuntojen perusteella khat on luokiteltavissa hasista vaarattomammaksi ja selvästi miedommaksi huumausaineeksi. Näin ollen rangaistustason arvioinnissa lähtökohdaksi voidaan ottaa hasista koskeva oikeuskäytäntö siten, että rangaistuksen tulee olla jonkin verran alhaisempi kuin mitä vastaavasta käyttöannosmäärästä seuraisi hasiksen kohdalla. Sen sijaan sillä vastaajien esiin tuomalla seikalla, että khatin käyttö ei ole rangaistavaa kaikkialla Euroopassa tai että khatia käytetään vain tietyn etnisen ryhmän keskuudessa, ei ole merkitystä rangaistuksen mittaamisen kannalta. Lausuntojen mukaan khatin tavanomainen käyttöannos on käräjäoikeuden ja hovioikeuden käyttämä noin 200 grammaa. Mainitun käyttöannoksen perusteella A:n syyksi luetusta 4 200 kilosta khatia saa 21 000 käyttöannosta, B:n syyksi luetusta 839 kilosta 4 195 käyttöannosta ja D:n syyksi luetusta 170 kilosta 850 käyttöannosta.
Huomioon ottaen vastaajien syyksi luettujen rikosten käsittämien huumausaineiden määrät ja niistä saatavat käyttöannokset sekä huumausaineen vaarallisuus verrattuna hasikseen, hovioikeuden tuomitsemia rangaistuksia on pidettävä liian ankarina. A:n vankeusrangaistus alennetaan 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta (vuosi vähemmän), B:n vankeusrangaistus alennetaan 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta (neljä kuukautta vähemmän), ja
D:n ehdollinen rangaistus alennetaan 5 kuukaudeksi vankeutta (kuukausi vähemmän).
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa