» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys yhteisen rangaistuksen tuomitsemisesta ehdonalaisen aikana tehdyistä ja vanhoista rikoksista sekä muutoksenhakutuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden laajuudesta.
A tuomittiin käräjäoikeudessa näpistyksistä, maksuvälinepetoksista, pahoinpitelystä ja varkaudesta 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta kohtuullistettiin ottaen huomioon A:n aiempi tuomio ehdolliseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen.
A valitti ratkaisusta hovioikeuteen vaatien hänelle tuomittavan ehdottoman vankeuden sijaan yhdyskuntapalvelua. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A valitti korkeimpaan oikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ja toissijaisesti, että korkein oikeus määrää että aikaisempaa ehdollista vankeusrangaistusta ei panna täytäntöön. Jos vankeusrangaistus pannaan täytäntöön, on siitä ja uusista rikoksista A:n mukaan tuomittava yhteinen vankeusrangaistus.
Korkein oikeus käsitteli ratkaisussaan sekä A:lle tuomittua rangaistusta, että hovioikeuden tutkimisvelvollisuutta.
Aluksi korkein oikeus totesi, että A:n tekemät uudet rikokset oli tehty ehdollisen vankeusrangaistuksen aikana. Tuolloin voimassa olleen ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan, kun ehdollinen rangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön (eli ehdonalaisella ollut henkilö määrätään vankeuteen) ja uudesta rikoksesta olisi tuomittava ehdoton vankeusrangaistus, tekijän tuomitsemisessa yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä rikoslain 7 luvussa säädetään. Korkein oikeus totesi, että käräjäoikeuden tuomio ei ole ollut lain mukainen. Käräjäoikeus ei ollut noudattanut edellä mainittuja lainkohtia ja määrännyt A:lle kaikista rikoksista yhteistä vankeusrangaistusta, vaan oli kohtuullistanut rangaistusta ottaen huomioon täytäntöönpantavaksi määräämänsä ehdollisen vankeuden.
Korkein oikeus totesi että hovioikeudelle tekemässään valituksessa A oli vaatinut vain yhdyskuntapalvelun määräämistä ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Korkeimmassa oikeudessa A on kuitenkin vaatinut, että ehdollista tuomiota ei määrätä täytäntöönpantavaksi ja että aikaisemmassa tuomiossa kysymyksessä olevista ja nyt tutkittavana olevista rikoksista tuomitaan yhteinen vankeusrangaistus. Korkeimman oikeuden mukaan aluksi oli selvitettävä voidaanko nämä korkeimmalle oikeudelle esitetyt uudet muutosvaatimukset ottaa ylipäätään tutkittaviksi. On myös selvitettävä olisiko hovioikeuden tullut omasta aloitteestaan tutkia asiaa laajemmalti kuin valitus edellytti.
Korkein oikeus huomautti tutkimisvelvollisuuden osalta, että tuolloin voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden ei ilman erityistä syytä kuulunut tutkia alioikeuden ratkaisun oikeellisuutta muulta kuin valituksessa ja vastauksessa ilmoitettujen perusteiden ja seikkojen osalta. Sanotun lainkohdan esitöiden tutkimisvelvollisuuden rajoitussäännös ei kuitenkaan koske oikeusohjeita. Tämän vuoksi hovioikeuden tulisi lähtökohtaisesti tutkia seuraamuksen lainmukaisuus, vaikkei sellaista ole valituksessa vaadittu.
Korkein oikeus huomautti kuitenkin, että nyt tutkittavana olevat rikokset on tehty ehdollisen vankeusrangaistuksen koetusaikana. Ehdonalaisen aikana tehtyjen rikosten rangaistusten täytäntöön panemisten osalta kysymys on siten ollut tuomioistuimen harkintavaltaan kuuluvasta ratkaisusta ja koska sitä ei ole valituksessa mainittu hovioikeus ei voinut ottaa kysymystä tutkittavaksi eikä vaatimusta voida tutkia myöskään korkeimmassa oikeudessa.
Korkeimman oikeuden mukaan harkinnanvaraista ei sen sijaan ole ollut se että A:lle olisi pitänyt tuomita yhteinen rangaistus kaikista hänen syykseen nyt ja aikaisemmalla ehdollisella tuomiolla luetuista rikoksista. Hovioikeuden olisi tullut tutkia myös seuraamuksen lainmukaisuus, vaikkei valituksessa ollut juuri sitä nimenomaisesti vaadittu. Korkein oikeus katsoi tämän vuoksi, että A:n nyt esittämä yhteisen rangaistuksen määräämistä koskeva vaatimus voidaan tutkia.
Korkein oikeus päätti, että A:n vaatimus siitä, että aikaisempaa ehdollista vankeusrangaistusta ei määrättäisi pantavaksi täytäntöön jätettiin tutkimatta ja A:lle tuomittiin kaikista rikoksista seitsemän kuukauden yhteinen vankeusrangaistus.
Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen liittyvät ratkaisut määrittävät omalta osaltaan sitä, mikä tuomioistuinten rooli oikeudenkäynnissä on. Tuomioistuimen tulee viran puolesta selvittää tiettyjä seikkoja mutta toisaalta tuomioistuin on monilta osin sidottu tutkimaan vain syytteessä tai haasteessa mainittuja seikkoja. Tasapainottelu eri suuntaan ohjaavien velvollisuuksien välillä ei aina ole helppoa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa