» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, tuliko kyseisessä rikosasiassa toimittaa pääkäsittely hovioikeudessa, kun hovioikeus piti pääkäsittelyn toimittamista lain määrittelemin tavoin selvästi tarpeettomana. Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä käyneen ilmi, että A oli rikkonut ala-asteen oven, anastanut kaupungin omistaman tietokoneen, tietokoneen näppäimistön sekä videon ja poistunut rakennuksesta uhaten asianomistaja B:tä pahoinpitelyllä. Myös todistaja C kertoi nähneensä pihatiellä tapahtumapaikalla miehen, joka oli huutanut uhkauksen B:lle. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tekojensa perusteella ryöstöstä ja eräistä samalla kertaa käsitellyistä teoista 10 kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen.
Ryöstöstä voidaan rikoslain mukaan tuomita henkilö, joka anastaa toisen hallusta tai luvattomasti ottaa käyttöön toisen irtainta omaisuutta käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Henkilö voidaan tuomita rangaistukseen ryöstöstä tai ryöstön yrityksestä myös hänen jäädessään kiinni verekseltään edellä tarkoitetusta anastamisesta tai käyttöön ottamisesta. Tällöin hänen tulee täyttää tai yrittää täyttää rikos tarkoitettua väkivaltaa tai uhkausta käyttäen tai pitäen tai yrittäen pitää mainituin tavoin omaisuus, jonka on ottanut. Ryöstön tunnusmerkistö täyttyy myös, jos henkilö toiseen kohdistuvaa väkivaltaa tai kyseisenlaisen väkivallan uhkaa käyttäen pakottaa toisen henkilön luopumaan luonteeltaan taloudellisesta edusta, johon joko rikoksentekijällä tai taholla, jonka puolesta rikoksentekijä tapauksessa toimii, ei ole laillisena pidettävää oikeutta. Ryöstöön syyllistynyt henkilö voidaan tuomita teosta vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Jos tekoa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vakavana, johtuen esimerkiksi väkivallan tai uhkauksen vähäisyydestä taikka tekoon muutoin liittyvistä seikoista, tulee tekijä ryöstön sijaan tuomita muista rikoksista, jotka kyseinen teko käsittää.
Tapauksen käsittely jatkui A:n valittaessa käräjäoikeuden antamasta tuomiosta hovioikeuteen, jossa hän vaati, että hänet tuomittaisiin ryöstön sijaan rangaistukseen varkauden yrityksestä. A:n mukaan ryöstön tunnusmerkistön edellyttämän kaltaista uhkaamista ei teon yhteydessä ollut tapahtunut. A vaati pääkäsittelyn hovioikeudessa järjestämistä todistajien kertomusten ja niihin perustuvien johtopäätösten selvittämiseksi. Hovioikeuden mukaan A ei ollut kiistänyt B:n ja C:n kertomuksia uhkaustensa osalta ja katsoi A:n syyllistyneen näin ollen ryöstön tunnusmerkistön tarkoittamaan tekoon. Hovioikeuden mukaan A:n menettely oli selvitetty ja pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa selvästi tarpeetonta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden asiassa antamaa tuomiota.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui edelleen korkeimmassa oikeudessa, kun A:lle myönnettiin valituslupa, ja hän vaati sekä hovioikeuden tuomion kumoamista että asian palauttamista hovioikeuteen pääkäsittelyssä käsiteltäväksi. Korkein oikeus huomioi, että voimassa olleen lainsäädännön mukaan pääkäsittely oli hovioikeudessa toimitettava, mikäli vastaaja sitä vaati. Toisaalta oikeudenkäymiskaari sisälsi myös luettelon sellaisista tilanteista, joissa pääkäsittelyä ei tarvitsisi toimittaa. Korkein oikeus korosti, että hovioikeuden pääkäsittely voitiin jättää, vastaajan vaatiessa syytteen hylkäämistä, toimittamatta rikosasiassa ainoastaan silloin, kun asia joko ratkaistiin valituksen mukaisesti, valitusta voitiin pitää selvästi perusteettomana tai pääkäsittelyn toimittamista jostain muusta syystä johtuen selvästi tarpeettomana. Korkein oikeus huomioi hovioikeuden tulkinnasta huolimatta, että A oli kiistänyt valituksessaan B:hen kohdistetun uhkaamisen.
Korkein oikeus katsoi kyseessä olleen asianomistajan, todistajan ja vastaajan kertomusten uskottavuuden arviointi, jota hovioikeus ei ollut voinut tehdä luotettavasti ainoastaan välillisesti käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevien seikkojen perusteella. Korkein oikeus katsoi, ettei pääkäsittelyä voitu tilanteessa pitää väitetyllä tavalla selvästi tarpeettomana ja hovioikeuden olisi tullut järjestää pääkäsittely asian ratkaisemisen riippuessa suullisen todistelun uskottavuudesta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ryöstön ja yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Lisäksi asia palautettiin kumotuilta osin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin korkein oikeus jätti hovioikeuden tuomion pysyväksi.
Tapaukseen tutustuttaessa saattaa olla hyödyllistä huomioida kehittynyt oikeuskäytäntö ja tutustua aihepiiriin liittyvään voimassa olevaan lainsäädäntöön.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa