» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2016:4 on kysymys kahdesta asiasta: tulkkauskulujen maksamisesta sekä kirjoitusvirheen korjaamisesta. Asiaa käsiteltiin ensimmäiseksi Itä-Suomen hovioikeudessa. Hovioikeus antoi ratkaisunsa 6.5.2014 ja oikaisi sitä 12.5.2014. Tämän jälkeen varatuomari A valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati, että hänelle hovioikeudessa maksettavaksi määrätty palkkio korotetaan 385 euron suuruiseksi arvonlisäveroineen. Tämän lisäksi hän vaati 153,21 euron suuruista korvausta tulkkauskuluista.
Alkuperäisessä asiassa oli kyse törkeästä parituksesta. A määrättiin puolustamaan B:tä kyseisessä asiassa. B valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, mutta perui valituksensa myöhemmin. A vaati kolmen ja puolen tunnin työnteon perusteella B:n hovioikeudessa puolustamisesta palkkioksi 385 euroa ja arvonlisäveron määrää. Lisäksi hän vaati korvaukseksi tulkkauskuluista 153,21 euroa. Hovioikeuden päätöksen mukaan A:n palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa kolmen tunnin työmäärän perusteella on 330 euroa sekä arvolisäveron määrä 79,20 euroa. Hovioikeus velvoitti B:n korvaamaan tämän määrän valtiolle. 12.5.2014 hovioikeus oikaisi päätöstään siten, että A:lle maksettava kohtuullinen korvaus asian hoitamisesta palkkioina ja kuluina yhteensä on 330 euroa sekä arvonlisäveron määrä 79,20 euroa, josta kulujen määrä on 153,21 euroa.
A:n valituksessa korkeimpaan oikeuteen hän katsoi, että hovioikeus oli vähentänyt hänelle kolmelta tunnilta maksettavasta palkkiosta tulkkauskulut oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen säännösten vastaisesti. A:n mukaan kulut olisi pitänyt määrätä korvattavaksi hänelle erikseen. Myös syyttäjä valituksessaan katsoi, että tulkkauskulut pitäisi korvata A:lle erikseen. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli siis kysymys valtion varoista puolustajalle maksettavista palkkioista sekä tulkkauskulujen korvauksesta. Lisäksi oli ratkaistava, voidaanko B, joka ei täytä oikeusapulaissa säädettyjä oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä, velvoittaa maksamaan valtiolle tulkkauskuluista hänen puolustajalleen maksettava korvaus. Korkein oikeus ratkaisi myös kysymyksen siitä, oliko hovioikeudella oikeus korjata päätöksessään ollut kirjoitusvirhe.
Kirjoitusvirheen osalta Korkein oikeus päätyi ratkaisuun, ettei hovioikeus olisi saanut oikaista virhettä. Asiaan oli sovellettava rikosoikeudenkäyntilakia, koska alkuperäisessä asiassa oli kyse rikoksesta. Rikosoikeudenkäyntilain mukaan tuomioistuimen on korjattava tuomiossa oleva kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin rinnastettava selvä virhe. Hovioikeuden päätökseen sovelletaan samaa lainkohtaa soveltuvin osin. Korkein oikeus perusteli päätöstään vedoten hallituksen esitykseen, jonka mukaan virheen selvyydellä tarkoitetaan sitä, että ulkopuolisen pitää pystyä havaitsemaan, että virhe perustuu kirjoitus- tai laskuvirheeseen taikka niihin rinnastettavaan virheeseen eikä harkintavirheeseen. Korkein oikeus myös viittasi aikasempaan ratkaisuunsa KKO:2006:97, jonka mukaan tuomioistuin ei voi jälkikäteen muuttaa tai parannella tuomiotaan siitä huolimatta, että se osoittautuisi jälkeenpäin katsottuna puutteelliseksi.
Puolustajan palkkion osalta Korkein oikeus päätyi siihen, että 330 euroa on kohtuullinen palkkio A:n kolmen tunnin työstä. Tätä Korkein oikeus perusteli sillä, että valtioneuvoston palkkioasetuksen mukaan 110 euroa on kohtuullinen tuntipalkkio. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus on kuitenkin tehnyt virheen siinä, että se on vähentänyt tulkkauskulut A:n palkkiosta. Palkkioasetuksen mukaan korvattavia kuluja ovat matkakulut, tavanomaista suuremmat posti-, puhelin- ja kopiointikulut sekä muut suoranaiset kulut. Tulkkauskuluja pidetään muina suoranaisina kuluina. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden olisi siis tullut määrätä A:lle 330 euron suuruinen palkkio sekä lausua tulkkauskuluista erikseen. Korkein oikeus päätti, ettei palkkion määrää ole syytä korottaa, mutta A:lla on kuitenkin oikeus saada valtion varoista 153,21 euron korvaus tulkkauskuluista.
Korkein oikeus ratkaisi myös kysymyksen siitä, onko B velvollinen korvaamaan tulkkauskulut valtiolle. B on velvollinen korvaamaan valtiolle A:lle maksetun 330 euron palkkion, koska hän on syyllistynyt rikokseen, eikä hän täytä oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä. Rikosoikeudenkäyntilain mukaan olisi mahdollista korvata avustajan ja vastaajan välisen neuvottelun tulkkauksesta aiheutuneet kustannukset siitä huolimatta, että vastaaja ei ole vähävarainen, jos kustannusten korvaamisen edellytykset muuten täyttyvät. Korkeimman oikeuden mukaan avustajana pidetään myös puolustajaksi määrättyä henkilöä. Korkein oikeus päätti, ettei B:n tarvitse maksaa tulkkauskuluja valtiolle, sillä B:n oikeusturva on vaatinut tulkin käyttämistä hänen ja A:n välisissä neuvotteluissa, jotka ovat koskeneet valittamista hovioikeuteen. Korvattaviksi vaaditut tulkkauskulut olivat myös kohtuullisia.
Korkein oikeus siis päätti muuttaa hovioikeuden päätöstä. Korkein oikeus päätti, että A:lle maksetaan palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa 330 euroa, arvolisäveron määrä 79,20 euroa sekä korvaukseksi tulkkauskuluista 153,21 euroa. Tulkkauskulut jäivät valtion maksettaviksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu myös selvensi linjaa siitä, milloin kysymyksessä katsotaan olevan kirjoitusvirhe, jonka tuomioistuin voi korjata.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa