» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää varkautta. Hän anasti kaksi puoliperävaunua kuljettamalla ne hallussaan olleella vetoautolla paikkaan, jossa perävaunuihin oli tehty muutostöitä niiden alkuperän peittämiseksi. A:lle tuomittua yhteistä vankeusrangaistusta mitattaessa oli sovellettu laissa olevaa koventamisperustetta rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden perusteella. Kysymys koventamisperusteen soveltamisen edellytyksistä sekä rangaistuksen mittaamisesta ja ehdollisuudesta.
Lain mukaan rikoksen koventamisperusteita ovat rikoksen toiminnan suunnitelmallisuus, rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, rikoksen tekeminen palkkiota vastaan. Lisäksi koventamisperusteita ovat rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttamisesta. Myös tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n 1 vuoden ja 2 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi osallistunut perävaunujen muutostöihin. Käräjäoikeus otti koventamisperusteena huomioon rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden. Tekojen kohteena olleen omaisuuden laadun vuoksi sen todellisen alkuperän muuttaminen ja häivyttäminen sekä ulkomaille siirtäminen oli vaatinut pitkäaikaista etukäteisvalmistelua. Suunnitelmallisuuteen myös viittasi useamman henkilön osallistuminen toimintaan. Käräjäoikeus otti kuitenkin lieventämisperusteena huomioon sen, että A oli teon jälkeen toiminnallaan pyrkinyt poistamaan rikoksen vaikutuksia hankkimalla omaisuuden takaisin Suomeen ja ilmoittamalla tästä poliisille.
Hovioikeus alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi vankeutta. Hovioikeus pitäytyi käräjäoikeuden suunnitelmallisuudessa. A kertoi myös, että hänelle oli luvattu rahapalkkio perävaunujen anastamisesta. Koventamisperusteen soveltaminen oli siispä perusteltua. Hovioikeus kuitenkin piti oikeudenmukaisena rangaistuksena 1 vuoden vankeutta.
A vaati korkeimmassa oikeudessa, että rangaistuksen mittaamiseen ei sovellettaisi koventamisperustetta ja rangaistus muutettaisiin ehdolliseksi. Korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota siten, että A tuomittiin 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. A:n syyksi luetut teot ovat lajissaan vakavia ja ne osoittavat A:n suurta syyllisyyttä. Toisaalta A:lla ei ole aikaisempaa vankeusrangaistusta kyseisistä teoista. Niinpä asiassa sovelletun lieventämisperusteen pitää vaikuttaa merkittävästi myös rangaistuslajin valinnassa.
Korkein oikeus totesi, että tapauksessa ei tule soveltaa koventamisperustetta, koska alemmat oikeudet eivät olleet kiinnittäneet huomiota A:n oman toiminnan suunnitelmallisuutta vaan he olivat kiinnittäneet huomiota rikoskokonaisuuden suunnitelmallisuuteen. Näin ollen A:lle tuomittavaa rangaistusta mitattaessa ei siten voida soveltaa koventamisperustetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa