» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A, joka oli uhannut tappaa vaimonsa sekä alaikäiset lapsensa, oli tuomittu laittomasta uhkauksesta. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta. A oli hakeutunut teon jälkeen terapiaan, jolla pyritään estämään väkivaltaisen teon tehneitä miehiä toistamasta väkivaltaista käyttäytymistään. Kysymys siitä, voitiinko tämä seikka ottaa huomioon rangaistuksen määräämisessä rangaistusta lieventävänä seikkana. Kysymys myös siitä, oliko rangaistusta lievennettävä sen vuoksi, että asianosaiset olisivat sopineet asian, A olisi edistänyt oman rikoksensa selvittämistä tai että rangaistus olisi muodostunut kohtuuttomaksi A:n yritystoiminnan luonne huomioon ottaen.
Käräjäoikeus totesi A:n syyllistyneen vakavaan rikokseen, joka mitä ilmeisimmin oli vakavasti järkyttänyt B:tä. Oikeudelle jätetystä psykologin lausunnosta ilmeni, että myös C ja D olivat tapahtuman jälkeen olleet terapian tarpeessa. Normaalin rangaistuskäytännön mukainen seuraamus teosta olisi vankeusrangaistus. A:n ja B:n kertoman mukaan asia oli kuitenkin heidän kesken sovittu ja A oli muuttanut tapahtuman jälkeen muutaman kuukauden kestäneen erillään asumisen jälkeen takaisin perheensä luokse. B työskenteli A:n yrityksessä ja A oli käynyt tapahtuman jälkeen Miesten keskuksessa puhumassa asiasta. Käräjäoikeus katsoi, että näissä olosuhteissa 90 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus oli riittävä seuraamus teosta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Pykälän 2 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita ovat saman luvun 4 - 8 §:issä mainitut perusteet niiden ohella, joista muualla laissa säädetään. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteen ilmaisevan rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Rikoslain 25 luvun 7 §:n mukaan laittomasta uhkauksesta tuomitaan sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
Korkein oikeus katsoi, että perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan voi liittyä riski saman asianomistajan joutumisesta toistuvien väkivallantekojen kohteeksi vastaisuudessa. Tämän estämiseksi ja rikoksen uhrin suojelemiseksi uusilta väkivallanteoilta on tärkeää, että rikoksentekijä saadaan hakeutumaan väkivallantekoja ehkäisevien tukitoimien piiriin heti ensimmäisen väkivallanteon jälkeen. Tältä kannalta on perusteltua katsoa, että oma-aloitteinen osallistuminen väkivallan katkaisuohjelmaan voi sinänsä olla peruste rangaistuksen lievennykseen. Korkein oikeus toteaa, että A oli hyvin pian tekonsa jälkeen hakeutunut väkivallantekoja ehkäisevään terapiaan, joka oli kuitenkin käsittänyt ainoastaan muutamia käyntejä noin kahden kuukauden aikana. Sinänsä sellainenkin keskusteluterapia, joka jää käyntikerroiltaan vähäiseksi ja kestoltaan lyhytaikaiseksi, voi olla merkityksellinen, kun tekijän tavoitteena on irtautua väkivallan käytöstä. Sen sijaan muodostaakseen rangaistuksen lievennysperusteen terapiaan osallistumisen tulee selvästi osoittaa asianomaisen vakavaa pyrkimystä oman väkivaltaisen käyttäytymisen ehkäisemiseen konfliktitilanteissa. Tällaista selvitystä ei nyt ole asiassa esitetty. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n vetoama terapiaan osallistuminen riitä täyttämään laissa säädettyä rangaistuksen lieventämis- tai kohtuullistamisperustetta.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota. A tuomitaan laittomasta uhkauksesta hovioikeuden tuomitseman sakkorangaistuksen asemesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa