» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, oliko hovioikeus toiminut oikein jättäessään A:n hovioikeuteen tekemän valituksen sillensä. Tarkasteltavaksi tuli tapauksen osalta tilanne, jossa A oli tuomittu käräjäoikeudessa ehdottomaan vankeusrangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. A:n katsottiin syyllistyneen tekoon, jossa hän oli B:lle ruumiillista väkivaltaa tehdessään aiheuttanut huolimattomuudellaan tämän kuoleman. A oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, mutta jättänyt saapumatta pääkäsittelyyn, jonne hänet oli määrätty saapumaan henkilökohtaisesti sen uhalla, että valitus jätetään sillensä. A oli osallistunut kyseiseen pääkäsittelyyn asiamiehensä edustamana. Valittajan pääkäsittelyyn kutsuminen tapahtuu tavallisesti sen uhalla, että valittajan jäädessä pääkäsittelystä pois, voidaan valituksen käsittely jättää sillensä, siltä osin kuin sitä olisi pääkäsittelyssä käsitelty. Jos valittajan poissaololla on kuitenkin ollut laillinen este, on valituksen uudelleen käsiteltäväksi saaminen mahdollista. Hovioikeus voi velvoittaa valittajan saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, mikäli hänen henkilökohtaista kuulemistaan voidaan asian selvittämisen osalta pitää tarpeellisena.
Käräjäoikeudessa arvioitaviksi tulivat törkeä pahoinpitely ja törkeä kuolemantuottamus. Pahoinpitelyä voidaan pitää törkeänä, jos sillä aiheutetaan toiselle henkilölle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus taikka hengenvaarallinen tila. Törkeää tekomuotoa voivat ilmentää myös teon erityisen raaka tai julma tekotapa taikka ampuma- tai teräaseen tai muun niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen käyttäminen. Jonkin edellä mainituista lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt henkilö voidaan tuomita vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Myös teon yritys on rangaistava. Törkeänä kuolemantuottamuksena voidaan arvioida tekoa, jossa toisen henkilön kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella, minkä lisäksi teon on kokonaisuutena arvostellen oltava törkeä. Kyseiseen rikokseen syyllistymisestä henkilö voidaan tuomita vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeudessa A:n tekoa arvioitiin edellä esitellyt seikat huomioiden. Tekotavan katsottiin ilmentäneen A:n osalta törkeää huolimattomuutta hänen harrastettuaan karatea ja suoritettuaan B:n kuoleman aiheuttaneen teon tämän leukaan osuneella, voimakkaalla, potkulla. Käräjäoikeus tuomitsi A:n nuorena henkilönä törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta yhteiseen, 1 vuoden ja 10 kuukauden, ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus huomioi rangaistuksen pituutta koskevassa harkinnassaan, ettei A:lla ollut aiempia rikosrekisterimerkintöjä, eikä teko ollut ajallisesti kestänyt pitkään. Ehdottoman vankeusrangaistuksen määräämistä puolsivat kuitenkin sekä teon vakavuus, moitittavuus että yleisen lainkuuliaisuuden vaatimukset.
A valitti käräjäoikeuden antamasta tuomiosta hovioikeuteen vaatien syytteen pääasiallista hylkäämistä ja törkeän pahoinpitelyn sijaan tuomitsemista perusmuotoisesta pahoinpitelystä. Lisäksi A vaati määrätyn vankeusrangaistuksen alentamista sekä ehdolliseksi määräämistä. A ei saapunut hovioikeuden pääkäsittelyyn, jonne hänet oli määrätty saapumaan henkilökohtaisesti valituksen sillensä jättämisen uhalla, mistä johtuen hovioikeus myös jätti valituksen sillensä.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
A sai hovioikeuden päätöksestä valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista kokonaan tai ainakin niiltä osin kuin hän oli vaatinut, että rangaistusta alennetaan tai se määrätään ehdollisena. Lisäksi A vaati asian palauttamista uudelleen hovioikeuden käsiteltäväksi. Hovioikeuteen palauttamiselle vaihtoehtoisesti A vaati, että käsittely tehdään välittömästi korkeimman oikeuden toimesta niin, että korkein oikeus joko alentaa rangaistusta tai määrää sen ehdollisena. Korkein oikeus tarkasteli valituksen sillensä jättämiselle asetettuja edellytyksiä ja huomioi, että henkilökohtaisesti tuomioistuimeen saapumaan määrätty asianosainen, joka on jäänyt pois ilman laillista estettä ja joka on käyttänyt sijastaan asiamiestä, katsotaan poisjääneeksi. A ei ollut saapunut hovioikeuden käsittelyyn valituksen sillensä jättämistä koskien asetetusta uhasta huolimatta, vaan oli ilman laillisen esteen ilmoittamista ollut pääkäsittelyssä edustettuna asiamiehensä välityksellä. A:n mukaan hänen vaatimuksensa olisi tullut tutkia ja tapaus olisi voitu ratkaista myös hänen henkilökohtaisesta poissaolostaan huolimatta, minkä vuoksi hovioikeus oli hänen mielestään toiminut virheellisesti. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden päätös vastasi sitä uhkaa, joka A:lle oli mahdollisesta poissaolosta hänelle tiedoksiannetussa kutsussa esitetty, eikä hovioikeus ollut toiminut virheellisesti jättäessään A:n valituksen tutkimatta kaikilta osin. Korkein oikeus ei näin ollen muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Tapauksen käsittelyä voitaneen tulkita niin, että lain säännöksien sillensä jättämisestä on voitu katsoa soveltuvan tapauksen käsittelyssä suhteellisen suoranaisesti. Korkeimman oikeuden perustelut vaikuttavat ilmentävän sitä, ettei merkittävää tulkinnanvaraa käytännössä katsoen ole jäänyt, arvioitaessa hovioikeuden menettelyn oikeellisuutta. Käsiteltävänä ollutta ongelmaa on lähestytty myös oikeuskirjallisuudessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten korostaen, että asianosaisen läsnäolon tarpeellisuutta tulisi vastaavanlaisissa tilanteissa arvioida tapauskohtaisesti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa