Minilex - Lakipuhelin

Törkeä huumausainerikos - KKO:2015:18

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Huumausainerikos
    Törkeä huumausainerikos
    rangaistuksen määrääminen
    rangaistuksen mittaaminen

Tapauksessa A oli 10 kuukauden aikana luovuttanut amfetamiinia 400 grammaa B:lle ja hankkinut sitä tältä 30–40 gramman suhteellisen pieninä määrinä kerrallaan. A:n katsottiin olevan syyllinen yhteen rikokseen. Tapauksessa myös tutkittiin, oliko huumausainerikos törkeä sekä miten siitä rangaistus määrätään.

Käräjäoikeus totesi toteennäytetyksi, että A on 1.1-20.10.2010 myynyt laittomasti, välittänyt taikka muuten luovuttanut B:lle 400 grammaa amfetamiinia sekä myöhemmin kesällä 2010 ostanut useasti pieniä määriä amfetamiinia B:ltä. Vaikka luovutukset oli tehty pienissä erissä, eri aikaan sekä huomioon ottaen huumausaineiden määrä, on teko katsottava yhdeksi rikokseksi. Tapauksessa oli kyse kuitenkin suuresta määrästä ja erittäin vaarallisesta huumausaineesta, joten teko oli katsottava törkeäksi. Lisäksi käräjäoikeus lausui, että A oli 9.-10.6.2009 laittomasti myös pitänyt hallussaan, myynyt, välittänyt taikka tai luovuttanut toiselle huumausainetta hankkimalla 10 grammaa kokaiinia omaan käyttöön ja loput B:lle luovutettavaksi. Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta sekä huumausainerikoksesta yhteisesti 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

A valitti hovioikeuteen asiassa. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta. Hovioikeus kuitenkin muutti A:n tuomion: yhteisesti 2 vuotta ehdollista vankeutta ja 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Perusteluissaan se otti huomioon sen, ettei A:ta oltu aikaisemmin rekisteröity rikoksista eli hän oli ensikertalainen. Tapauksessa A ja B olivat luovuttaneet ja hankkineet amfetamiinia puolin ja toisin. A:lla oli myös omaan käyttöön viittaavia piirteitä eikä pääasiana toiminnassa näkynyt olleen taloudellisen hyödyn tavoittelu. Myöskään yksittäiset amfetamiinimäärät eivät ole olleet erityisen suuria. Hovioikeus kuitenkin katsoi pelkän ehdollisen vankeuden riittämättömäksi, jonka takia se määräsi lisäksi yhdyskuntapalvelua. A oli antanut yhdyskuntapalveluun suostumuksensa ja hänen katsottiin soveltuvan tähän.

A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän huumausainerikoksen sijasta useampaan perusmuotoiseen huumausainerikokseen taikka yhteen perusmuotoiseen huumausainerikokseen, joka ei ole törkeä. Lisäksi hän vaati rangaistuksen lieventämistä poistamalla yhdyskuntapalvelun ja tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen pituutta. Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymyksenä, onko kohdan 1 selostettua tekoa pidettävä yhtenä vai useana huumausainerikoksena ja jos se käsitellään yhtenä tekona, onko se kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kysymyksenä on myös, täytyykö A:n ehdollista vankeusrangaistusta alentaa ja onko hänet vapautettava tuomitusta yhdyskuntapalvelusta.

Tekoa on korkeimman oikeuden mukaan pidettävä yhtenä tekona, ottaen huomioon menettelyn toistuvuus 10 kuukauden aikana lyhyin aikavälein ja tekojen yhteinen ja samanlaisena jatkunut motivaatioperuste. Ei ole syytä pitää osatekoja erillisinä rikoksina, vaan tekoa tulee käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Voimassa olevaan lakiin ei sisälly säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi taikka useammaksi rikokseksi, minkä takia harkinnassa tulee ottaa huomioon oikeuskäytäntö. Sen mukaan huomiota on kiinnitettävä ajalliseen ulottuvuuteen ja siihen, onko kysymys yhtenäisestä toiminnasta vai selvästä erillisistä teoista.

Huumausainerikoksen törkeydestä säädetään rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan, jossa sanotaan että jos rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine taikka suuri määrä huumausainetta ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, on tekijä tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta. Tässä tapauksessa amfetamiini on erittäin vaarallinen huumausaine ja sitä oli suuri määrä.  Tosin myös olosuhteet ja rikoksen laji vaikuttavat kokonaistörkeyteen. Sen sijaan esimerkiksi useamman kuin yhden ankaroittamisperusteen täyttyminen kertoo aina melko selvästi teon törkeydestä. Myös sillä on merkitystä, meneekö huume kiertoon vai omaan käyttöön. Moitittavuutta vähentävät seikat huomioon ottaen, korkein oikeus kuitenkin toteaa A:n rikoksen olevan kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska huumausainetta oli suuri määrä ja A:n pääasiallinen luovuttajan asema.

Rikoslain 6 luun 3 §:n 1 momentin mukaisesti rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen lajiin ja määrään vaikuttavat perusteet ja rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman lain 4 §:n rangaistuksen on oltava myös oikeudenmukaisessa suhteessa teon vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen, vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rangaistuslajia päätettäessä tulee ottaa huomioon rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita rikoslain mukaan.  Törkeästä huumausainerikoksesta vähimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi ja enimmäisrangaistus 10 vuotta.

Tässä tapauksessa perusmuotoinen huumausainerikos korottaa rangaistusta vain suhteellisen vähän mitattaessa yhteistä rangaistusta rikoslain 7 luvun 5 §:n nojalla. A:lle tuomittu 2 vuoden ehdollinen ja 90 tuntia yhdyskuntapalvelua vastaa ankaruudeltaan yleistä rangaistuskäytäntöä. Perinteinen sääntö on, että mitä likempänä kahta vuotta vankeusrangaistus on, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta se voidaan tuomita ehdollisena.  Tässä tapauksessa perusteluina ovat teko-olosuhteet sekä A:n ensikertalaisuus. Korkein oikeus ei näe perusteita lieventää tai alentaa A:n hovioikeudessa saamaa tuomiota. Näin ollen hovioikeuden lopputulosta ei muuteta. 


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa