» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa vastaajien syyksi oltiin luettu useita törkeitä huumausainerikoksia. Hovioikeus oli katsonut, että rikokset oli tehty vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ja kovensi tuomittuja rangaistuksia rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan perusteella. Eräs muu vastaaja F oltiin tuomittu avunannosta törkeään huumausainerikokseen hänen lainattuaan 10 000 euroa amfetamiinin hankkimiseksi. Syyttäjä oli vaatinut, että kyseinen rahamäärä tuomitaan rikoslain 50 luvun 6 §:n nojalla valtiolle menetetyksi. KKO:n tuli ratkaista kysymykset koventamisperusteen soveltamisen edellytyksistä ja rangaistuksen mittaamisesta.
Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamisedellytyksiä arvioidessaan käräjäoikeus ja hovioikeus olivat perustaneet ratkaisunsa osaksi siihen, että vastaajat olivat toimineet moottoripyöräkerhoissa, joiden toiminnassa täyttyvät Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit.
Siltä osin kuin Euroopan unionin puitepäätöksellä olisi voinut olla tulkintavaikutusta nyt kysymyksessä olevaa lainkohtaa sovellettaessa, on huomattava, että rikokset oli tehty vuonna 2007 eli ennen kuin mainittu puitepäätös on annettu. Tästä syystä ratkaisua ei voitu alempien oikeuksien tavoin suoraan perustaa Euroopan unionissa rikollisryhmän järjestäytyneisyyden arvioimisessa käytettäviin perusteisiin.
Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan esitöissä todetaan, että kyseisen koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä on järjestäytynyt ryhmä. Järjestäytymisen ryhmässä tulee olla niin tiivistä, että siitä voidaan päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Esitöiden mukaan koventamisperusteen soveltaminen edellyttää järjestäytymisen lisäksi, että ne rikokset, joiden tekemistä varten ryhmä on järjestäytynyt, ovat vakavia. Koventamisperusteen soveltamista ei ole kuitenkaan rajoitettu yleisesti vain vakaviin rikoksiin, vaan koventamisperustetta voitaisiin soveltaa myös vähäiseen rikokseen, jos se on välittömästi edistänyt ryhmän yhteistä toimintatavoitetta. Jos rikollisryhmän jäsenen tekemällä rikoksella ei ole mitään yhteyttä rikollisryhmän toimintakokonaisuuteen, koventamisperustetta ei voida käyttää. Jotta säännöstä voitaisiin soveltaa, on rikollisryhmän yhteenliittymisen nimenomaisena tarkoituksena tullut olla järjestäytyminen vakavien rikosten tekemistä varten ja väitetyt rikokset on tullut tehdä osana ryhmän järjestäytymisen perusteena ollutta toimintaa.
Syyttäjän selvitys kerhojen toiminnasta perustui keskeisesti asiassa todistajana kuullun rikosylikonstaapelin kertomaan Bandidos-kerhojen yleisistä toimintatavoista ja -periaatteista. Todistajan mukaan kerhojen toiminnassa noudatetaan kirjallisia sääntöjä ja niissä on selvät käskyvaltasuhteet, joita tuetaan sisäisellä kurilla. Kerhot ovat toimineet pitkän ja rajoittamattoman ajan ja niillä on keskinäisiä taloudellisia velvoitteita. Bandidos-jäsenyyteen kuuluu halu nähdä kerhojen toimivan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Bandidos-kerhojen pääasiallinen rikollisuus liittyy huumausainekauppaan. Todistajan mukaan Bandidos-jäsenyys ei kuitenkaan edellytä rikoksen tekemistä ja kerhot harjoittavat myös liiketoimintaa.
Todistajan kertomuksen perusteella ei ollut riittäviä perusteita arvioida sitä, ovatko Bandidos Helsinki ja Support Helsinki järjestäytyneet huumausainerikosten tekemistä varten. Tätä koskeva arvio tuli muun selvityksen vähäisyyden vuoksi perustaa pääasiassa siihen, osoittivatko vastaajien syyksi luetut rikokset kerhojen järjestäytyneisyyttä rikosten tekemistä varten. KKO totesi, että törkeät huumausainerikokset ovat sinänsä sellaisia vakavia rikoksia, joiden tekemistä varten järjestäytyminen voi täyttää puheena olevassa lainkohdassa vaaditun edellytyksen.
KKO jatkoi, ettei asiassa oltu esitetty selvitystä siitä, että vastaajien rikokset olisi tehty kerhojen nimissä tai lukuun esimerkiksi kerhojen tunnuksia hyväksikäyttäen. Vastaajien rikoksista mahdollisesti saaman hyödyn ei oltu osoitettu tulleen suoraan kerhojen hyväksi tai niiden toimesta esimerkiksi jollakin tavoin jaetuksi kerhojen toimintaan osallistuneiden henkilöiden kesken. Asiassa ei oltu myöskään selvitetty, että vastaajien rikokset olisi tehty kerhon aloitteesta, tai esitetty muutakaan selvitystä, joka osoittaisi vastaajien tekemät rikokset nimenomaan Bandidos Helsingin tai Support Helsingin nimissä tai toimesta tehdyiksi rikoksiksi.
KKO katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että Bandidos Helsinki tai Support Helsinki olisivat rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla järjestäytyneet vakavien rikosten tekemistä varten. Näin ollen pelkästään se, että vastaajat olivat toimineet Bandidos Helsingin tai Support Helsingin yhteydessä, ei osoita heidän muodostaneen rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ryhmää.
KKO totesi, että vastaajien syyksi luetut törkeät huumausainerikokset oli tehty vastaajien kesken yhteistoiminnassa ja että vastaajien keskinäisessä toiminnassa oli ollut työnjakoa. Lisäksi ryhmällä oli todettu olleen yhteyksiä ulkomaille ja taloudellisen hyödyn tavoittelun olleen sen toiminnassa määräävänä tekijänä. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamisessa on kysymys lähtökohtaisesti eri asiasta kuin rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdan mukaisessa huumausainerikoksen törkeysarvioinnissa, vaikka yksittäistapauksessa samaa tosiasiallista seikkaa, kuten osallistumista huumausaineiden hallussapitoon ja levittämiseen, voidaankin joutua arvioimaan samanaikaisesti kummankin säännöksen kannalta. Rikoksentekijöiden huumausainerikoksille tavanomainen yhteistoiminta rikoksen tekemisessä ei sellaisenaan osoittanut tekijöiden järjestäytymistä rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetuksi rikollisryhmäksi.
Siitä huolimatta, että vastaajiin ei voitu soveltaa koventamisperusteena rikoksen tekemistä vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, hovioikeuden vastaajille tuomitsemia rangaistuksia ei ollut pidettävä liian ankarina erityisesti ottaen huomioon rikoksen kohteena olleen huumausaineen vaarallisuus ja poikkeuksellisen suuri määrä. Vastaajille tuomitut rangaistukset olivat siten oikeudenmukaisessa suhteessa heidän kunkin syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään syyllisyyteen.
Menettämisseuraamusta koskevat säännökset on tarkoitettu turvaamaan sitä, että laittomasti hallussapidetty huumausaine tuomitaan valtiolle menetetyksi ja etteivät rikoksentekijän rikoksen tekemisessä käyttämät tekovälineet tai rikoksen tekemiseen läheisesti liittyvät esineet tai omaisuus jää hänen haltuunsa. Menettämisseuraamuksen tarkoituksena ei ole ankaroittaa rikoksen kokonaisseuraamuksia. Jos huumausaine tai muu omaisuus ei ole takavarikoitavissa, menettämisseuraamus kohdistuu omaisuuden arvoon.
Alemmat oikeudet olivat lainvoimaisesti katsoneet, että F:n antamalla rahamäärällä on saatu 5 000 euron kilohinnalla ainakin kaksi kiloa amfetamiinia. Sen jälkeen, kun F oli 5. - 13.7.2007 syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon, muilta vastaajilta oli takavarikoitu noin 4,65 kiloa amfetamiinia. Rikoksen kohteena olleista huumausaineista oli jäänyt takavarikoimatta vain 845 grammaa amfetamiinia. Vaikka asiassa oli jäänyt tarkemmin selvittämättä, mikä oli ollut se nimenomainen huumausaine-erä, joka F:n antamalla rahamäärällä oli hankittu, ei oltu esitetty perusteita katsoa, että F:n antamalla rahamäärällä hankittua huumausainetta olisi jäänyt kateisiin siten, että hänellä olisi mahdollisuus saada takaisin huumausainekaupan rahoittamiseen käyttämiään varoja. F:ää ei siten voitu tuomita menettämään sanottua 10 000 euron määrää valtiolle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa