- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Aviopuolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus ilmenee pääasiallisesti silloin, kun he ovat avioliitossa toistensa kanssa. Elatusvelvollisuus alkaa puolisoiden avioliittoon vihkimisestä ja päättyy joko avioeron lainvoimaiseksi tuloon, toisen puolison kuolemaan tai avioliiton kumoutumiseen. Elatusvelvollisuus voi kuitenkin poikkeustapauksissa jatkua myös avioliiton purkautumisen jälkeen, jos toisen puolison katsotaan tiettyjen edellytysten täyttyen olevan edelleen elatuksen tarpeessa. Elatusvelvollisuus merkitsee avioliitossa sitä, että puolisot ovat velvollisia osallistumaan kykyjään vastaavalla tavalla perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Avioliiton aikaan sijoittuvia elatukseen liittyviä velvollisuuksia onkin tulkittu sellaisiksi taloudellisiksi velvoitteiksi, joita avioliiton solmiminen voi puolisoille muodostaa. Tarkasteltaessa puolisoiden elatusvelvollisuutta, tulee usein huomioitavaksi myös lasten elatus, johon ei kuitenkaan tämän artikkelin puitteissa ole mahdollista paneutua tarkemmin. Aiheesta voi halutessaan lukea lisää kategorian ”Lapsen elatus” artikkeleista. Artikkelin edetessä keskitytään esittelemään tarkemmin elatusvelvollisuuden sisältöä, velvollisuuden täyttämistä ja puolisoiden mahdollisuuksia velvollisuudesta määräämiseen.
Elatusvelvollisuuden sisältö avioliitossa
Elatusvelvollisuus voi puolisoiden avioliitossa ollessa poiketa siitä, millaiseksi se muodostuu niissä poikkeustapauksissa sen jälkeen, kun puolisot ovat jo eronneet. Elatusvelvollisuuden katsotaan avioliiton purkautuessa tavallisesti joko päättyvän tai vaihtoehtoisesti ainakin muuttuvan olennaisella tavalla sisällöltään. Avioliiton aikana puolisot ovat keskenään yhdenvertaisia, minkä lisäksi heidän tulee sekä osoittaa keskinäistä luottamusta että toimia yhteisesti perheen hyväksi parhaaksi katsomallaan tavalla. Puolisoiden välistä yhdenvertaisuutta elatusvelvollisuus ilmentää avioliiton aikana myös silla tavalla, että sen tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso. Elintason ei tulisi tällöin olla riippuvainen siitä, miten puoliso täyttää oman elatusvelvollisuutensa. Elatusvelvollisuuden täyttäminen voi näin ollen muodostua hyvinkin erilaiseksi eri perheiden sisäisesti.
Tarkasteltaessa velvollisuutta perheen yhteiseen talouteen osallistumisesta, voidaan talouteen kuuluviksi yleisen käsityksen mukaan lukea ainakin tiettyjä perustoimeentuloon liittyviä asioita, kuten ruoka, vesi, lämmitys ja sähkö. Velvollisuudella osallistua toistensa elatukseen, eli puolisoiden velvollisuudella ottaa osaa puolisoiden elatukseen, tarkoitetaan yleisesti ottaen sitä, että puolisoiden tulee osallistua sekä kummankin puolison yhteisten että toisen puolison henkilökohtaisten tarpeiden täyttämiseen. Tällöin on katsottu, että kyse voi olla erilaisista elatukseen liittyvistä kuluista, jotka tulevat luetuiksi edellä esiteltyyn yhteiseen talouteen osallistumisen kustannusten ulkopuolelle. Näin ollen kyse voi tällöin olla esimerkiksi terveydenhoidosta tai vaatteista aiheutuvista kustannuksista. Elatusvelvollisuuden täyttämisen osalta puolisoiden yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen osallistumisen erottelulla ei ole suurempaa merkitystä, eikä myöskään rajanveto näiden välillä ole täysin riidatonta. Millä tavalla tahansa eriteltynä, on kyse yleisesti ottaen puolisoiden elatusvelvollisuuden täyttämisestä, mihin voi edellä esitellyin tavoin liittyä useampiakin ulottuvuuksia.
Mainintaa vaatimuksesta kykyjensä mukaisesta osallistumisesta on tulkittu paikoin esimerkiksi niin, että huomioon voidaan vastuuosuuksia perheen elatuksesta määriteltäessä ottaa puolison ikä, työkyky, mahdollisuudet osallistua ansiotyöhön ja niiden varojen määrä, jotka puolisolla on käytettävissään. Lisäksi arvioon voivat vaikuttaa puolisolla mahdollisesti olevat, muut lain määräämät, elatusvastuut. Yleisesti ottaen on pidetty tavallisena, että elatusvelvollisuus puolisoiden välillä muodostuu keskenään samankaltaiseksi ainakin silloin, kun kumpikin puolisoista käy ansiotyössä. Toisaalta myös eroja voi olla ja jos puoliso on elatukseen kykenemätön johtuen esimerkiksi hänen sairaudestaan, voi toisen puolison elatusvelvollisuus olla merkittävästikin suurempi.
Miten puolisot voivat täyttää elatusvelvollisuutensa avioliitossa?
Puolisoiden katsotaan voivan täyttää elatusvelvollisuutensa hyvinkin eri tavoin, kuten artikkelin aikana on jo ohimennen ilmennyt. Mainittu yhteiseen talouteen osallistuminen voidaan tehdä joko rahavaroilla tai työsuorituksilla. Perheen sisäinen työnjako voi muodostua perheen arjessa toimiviksi havaittuja toimintatapoja noudattaen. Elatusvelvollisuuden täyttäminen yhteiseen talouteen osallistumisen kannalta voi tapahtua esimerkiksi niin, että toinen puolisoista käy ansiotyössä perheen kodin ulkopuolella ja toinen taas pidättäytyy työelämästä, hoitaen kotona lapsia ja kotia. Toisaalta elatusvelvollisuuden täyttämisen laiminlyöntitapauksissa voi mahdollistua myös velvollisuuden täyttäminen elatusapua maksamalla, mihin perehdytään lisää artikkelin loppupuolella.
Puolisoiden mahdollisuus määrätä elatusvelvollisuudestaan
Puolisot nauttivat avioliiton solmimisesta huolimatta sopimusvapautta ja voivat näin ollen tehdä sopimuksia sekä keskenään että muiden henkilöiden kanssa. Avioliitto rajoittaa sopimusvapautta paikoin, mutta pääasiallisesti puolisot voivat sopia esimerkiksi elatuksensa tasosta ja siitä, miten suorittavat elatusapua, jos avun suorittaminen tulee kyseeseen. Puolisot voivat siis määrätä elatusvelvollisuutensa toteuttamisesta ainakin jossain määrin. Elatusvelvollisuuden toteuttamisesta voidaan sopia avioliiton aikana tai avioeron jälkeen, eikä esimerkiksi elatusavusta tehtävän sopimuksen sisältöä ole säännelty laissa yksityiskohtaisemmin. Sopimisen osalta on kuitenkin hyvä huomioida, ettei pätevänä ole pidetty sellaista sopimusta, jolla tarkoitetaan ennakollista luopumista oikeudesta saada elatusta avioliiton aikana. Sopimuksen tulee olla myös kohtuuden rajoissa ja kirjallinen siinä tapauksessa, että sopimus tahdotaan hyvinvointialueen vahvistamaksi. Vahvistamisen tekee se hyvinvointialue, jossa sijaitsee toisen tai kummankin puolison asuinpaikka. Vahvistamatonkin sopimus sitoo osapuoliaan, mutta ei vahvistetun sopimuksen tavoin voi tulla täytäntöönpantavaksi niin kuin tuomioistuimen lainvoiman saanut tuomio.
Elatusvelvollisuuden laiminlyönteihin varautuminen
Vaikka puolisoiden elatusvelvollisuus tavallisesti täytetään ilman tarvetta erityistoimille, on lainsäädännössä huomioitu myös ne tilanteet, joissa näin ei käy. Tällöin saattaa ajankohtaistua toisen puolison oikeus elatusavun saamiseen. Kuten edellä jo esiteltiin, voivat puolisot elatusavun suorittamisen tullessa kyseeseen solmia asiasta keskenään sopimuksen, mitä pidetään myös suotavana toimintatapana. Sopimus voidaan solmia myös tuleviin elatusvelvollisuuden laiminlyönteihin varautuen, vaikka mitään epäselvyyksiä elatusvelvollisuuden täyttämisen suhteen ei olisi vielä ilmennyt. Velvollisuuden elatusavun suorittamiseen katsotaan voivan syntyä puolisoiden avioliitossa esimerkiksi, jos toinen puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa. Elatusvelvollisuutta on käytetty tasaamaan myös yksittäisiä suorituksia, jotka kuuluvat elatuksen piiriin niin, että elatusapua saa puoliso, joka on suorittanut tiettyjä kustannuksia oman elatusvelvollisuutensa ylittävällä tavalla, toisen puolison laiminlyödessä oman velvollisuutensa elatukseen osallistumiseen. Sen arviointi, onko laiminlyönti tapahtunut, saattaa muodostua haastavaksi.
Elatusavun maksaminen voi ajankohtaistua myös, jos puolisot muuttavat asumaan erilleen väliensä rikkoutumisen vuoksi. Elatusavun suorittaminen voi tällöin olla ainut tapa, jolla elatusvelvollisuus saadaan täytettyä tilanteessa, jossa puolisot eivät koe kykenevänsä enää asumaan yhdessä. Myös erilleen muuton tapauksessa, mutta avioliiton jatkuessa, tulisi puolisoiden elintason pysyä keskenään samanlaisena. Elatusavun määrä ja suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tarvittaessa tuomioistuimen päätöksellä.
» Suomen suurin lakipalvelu auttaa - Soita 0600 12 450 »
Vinkit
- Puolisot ovat avioliitossa keskenään ollessaan velvollisia osallistumaan perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen kykyjänsä vastaavalla tavalla.
- Elatusvelvollisuus alkaa vihkimisestä ja päättyy tavallisesti joko toisen puolison kuolemaan tai siihen, että avioeroa koskeva ratkaisu tulee lainvoimaiseksi tai avioliitto kumotaan.
Varoitukset
- Puolisoiden välistä elatusavun suorittamisesta sopimista pidetään suotuisana vaihtoehtona, jos elatusavun maksaminen ajankohtaistuu. Aina yhteisymmärrykseen pääseminen ei ole kuitenkaan mahdollista ja elatusvelvollisuuden täyttämisen varmistaminen voi muodostua monimutkaiseksi. Epäselvien kysymysten osalta on elatusvelvollisuuden täyttämistä pohdittaessa suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa