» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2004:13 oli kyse oikeusavun lakkaamisesta oikeusavun tarpeen puuttumisen johdosta. Lisäksi asia koski avustajan oikeutta palkkioon.
Oikeusaputoimisto myönsi A:lle oikeusapua vuokrasopimuksen purkamista/korvausta koskevassa asiassa ilman perusomavastuuta ja K määrättiin hänen avustajakseen. Käräjäoikeus totesi käsitellessään kyseistä vuokrasopimukseen liittyvää asiaa, ettei A ollut vastustanut kantajan häätövaatimusta eikä vuokran osalta oltu esitetty sellaista, mikä olisi antanut syyn hylätä kantajan vaatimuksia. Oikeusapua koskevien säännösten mukaan oikeusapua ei tule antaa, mikäli se on selvästi tarkoituksetonta ottaen huomioon hakijalle koituva hyöty. Oikeusapua ei anneta, jos asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä. Täten käräjäoikeus tuli siihen lopputulokseen, ettei asiassa ollut tarvetta oikeudelliselle avulle ja muutti oikeusapulain nojalla oikeusaputoimiston päätöstä siten, ettei A:lle myönnetty oikeusapua asiaan. Käräjäoikeus ei varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi.
Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti kun A:lle ei oltu varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Hovioikeuden mukaan asiassa ei tarvittu oikeudellista asiantuntemusta. Tämä johtui siitä, että ainoa riitaisa seikka oli se, oliko A maksanut huhtikuun 2003 vuokran ja minkä verran hän oli maksanut vuokraa oikeudenkäynnin aikana. Käräjäoikeuden päätöstä ei siten muutettu muutoin kuin, että A:lle myönnettiin oikeusapuna korvaus verotodistuksen lunastuksesta. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Helin katsoi, ettei oikeusavun antamista voitu pitää selvästi tarkoituksettomana eikä kyseessä ollut oikeuden väärinkäyttäminen.
A vaati korkeimmassa oikeudessa hovioikeuden päätöksen kumoamista siltä osin, kuin hänelle ei oltu määrätty avustajaa. Siten korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:lla oikeusapulain 1 pykälän nojalla oikeusavun yleisenä edellytyksenä oleva asiantuntevan avun tarve. Jos vastaus oli kieltävä, tuli lisäksi ratkaista, oliko asiassa edellytykset laukkauttaa A:lle myönnetty oikeusapu. Korkein oikeus totesi hovioikeuden tavoin, ettei vuokranmaksujen selvittämiseen tarvittu oikeudellisen asiantuntijan apua. Arvioitaessa oikeusavun määräämistä lakkaamaan ja sen tekemistä taannehtivasti, tuli kiinnittää huomiota muun muassa siihen, minkälaisesta oikeusavun edellytyksen puutteesta oli kyse ja mistä tarve muuttaa aikaisempaa ratkaisua johtui. Korkein oikeus totesi, että käsiteltävänä oleva asia koski oikeudellisen avun tarvetta koskevan oikeusavun edellytyksen puuttumista. Oikeuden mukaan oikeudellisen avun tarpeen puuttuminen ei ollut sillä tavoin ilmeistä jo avustajan puoleen käännyttäessä ja oikeusapua haettaessa, että oikeusapu olisi tullut lakkauttaa taannehtivasti. Siten oikeusapu pääasian osalta tuli lakkauttaa vasta käräjäoikeuden päätöksestä lukien.
Mitä tuli avustajan palkkioon, avustajalle vahvistettiin kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta eli kahdelta tunnilta. K:lle maksettiin palkkio myös hovioikeuden ja korkeimman oikeuden osalta.
Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella tuomioistuimella on harkintavaltaa sen suhteen, määrätäänkö oikeusapu lakkaamaan taannehtivasti. Tämä johtui korkeimman oikeuden mukaan oikeusapulain 16 pykälän 1 ja 2 momentin sananmuodosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa