» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa asianajaja A oli määrätty B:n avustajaksi Lahden käräjäoikeudessa käsitellyssä lähestymiskieltoa koskeneessa asiassa. A oli kotoisin Kuopiosta, jossa hän harjoitti asianajotoimintaansakin. Avustajantehtävistä vaatimansa normaalin palkkion lisäksi A vaati käräjäoikeutta vahvistamaan hänelle 14 tunnin matka-ajalta korvauksia ja asian käsittelystä johtuneista kahdesta edestakaisesta matkasta Kuopion ja Lahden välillä myöskin korvauksia.
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta aiheutuneet lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Tapauksen arvioinnissa oli näin ollen läpi oikeusasteiden kyse siitä, oliko A:n käyttäminen perusteltua asiassa, sillä tämän kysymyksen ratkaisemisen kautta oli mahdollista päättää myöskin siitä, oliko A:lle maksettava hänen vaatimiaan matkustukseen liittyviä kuluja.
Käräjäoikeuden arvion mukaan B ei ollut esittänyt tapauksessa sellaisia seikkoja, joiden olisi voinut katsoa puoltaneen A:n valinnan perusteltavuutta. B itse asui Helsingissä, ja käräjäoikeus totesi, etteivät A:n ja B:n toteennäytetyt aiemmat yhteydet käyneet perustelluksi syyksi sellaisen avustajan käyttämiselle, joka ei yleisesti hoitanut asianajotehtäviä Lahden tai Helsingin käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Näin ollen käräjäoikeus päätyi hylkäämään A:n vaatimuksen hänelle kuuluvista matkustamiseen liittyvistä kuluista.
Hovioikeus kiinnitti arvioinnissaan huomiota oikeusapulain 17 §:n 1 momentin taustalla olevaan hallituksen esitykseen, jonka mukaan pykälän tavoitteena oli se, että vieraassa tuomiopiirissä asianajotehtäviä harjoittavalle avustajalle korvattaisiin vain ne kulut, jotka tuomioistuimessa normaalisti asioivalle avustajalle kuuluu. Poikkeuksena tästä lähtökohdasta oli ainoastaan tilanne, jossa tällaisen vieraasta tuomiopiiristä tulleen avustajan käyttäminen katsottaisiin perustelluksi. Hovioikeuden mukaan A:n asiassa esittämät perusteltavuutta tukevat seikat eivät kuitenkaan olleet sellaisia, että mainitusta lähtökohdasta oltaisiin voitu poiketa, minkä johdosta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota A:lle matkoista aiheutuneiden kulujen korvattavuuden osalta.
Korkein otti harkinnassaan huomioon hyvin pitkälti samat oikeuslähteet kuin hovioikeus aiemmassa tuomiossaan. Tältä pohjalta korkein oikeus on ensinnäkin todennut, ettei A:n ja B:n välillä lähes kymmenen vuotta vallinnut asiakassuhde yksinään puoltanut A:n avustajana käyttämisen perusteltavuutta. Korkein oikeus kuitenkin huomioi, että A oli edustanut B:tä tässä tapauksessa käsitellyn lähestymiskieltoasian lisäksi myös aiemmassa huoltoriidassa, joka koski samaa lasta. Asioiden välille oli korkeimman oikeuden mukaan näin ollen syntynyt kiinteä yhteys, minkä johdosta A:n avustajana käyttäminen oli korkeimman oikeuden mukaan katsottava perustelluksi myös lähestymiskieltoa koskeneessa asiassa. Tämän lisäksi korkein oikeus otti huomioon perusteltavuutta puoltavana seikkana sen, että B kävi säännöllisesti työnsä puolesta Kuopiossa, jonka käräjäoikeudessa A hoiti yleisesti asianajotehtäviään, kun taas Lahteen Helsingissä asuneella B:llä ei ollut minkäänlaisia yhteyksiä. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, että A:lle tuli korvata hänen vaatimansa matkustamiseen liittyneet kulut sen mukaisesti, mitä palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentissa säädettiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa