» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käräjäoikeus tuomitsi A:n alentuneesti syyntakeisena tehdystä törkeästä vahingonteosta vankeusrangaistukseen ja velvoitti tämän korvaamaan valtiolle puolustajalle maksetusta korvauksesta omavastuuosuutta vastaavat 633,08 euroa sekä todistelukustannukset 58 euroa.
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:n syyksi luettiin ymmärrystä vailla olevana tehty törkeä vahingonteko ja hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. A velvoitettiin suorittamaan valtiolle hänen puolustajalleen hovioikeudessa suoritetuista korvauksista omavastuuosuutta vastaavat 227,18 euroa.
Korkeimmassa oikeudessa A vaati vapauttamistaan velvollisuudesta korvata valtiolle hänen maksettavakseen määrätty osuus hänen puolustajalleen valtion varoista käräjä- ja hovioikeudessa maksetuista korvauksista sekä käräjäoikeudessa maksetut todistelukustannukset.
Korkein oikeus katsoi, että A tuli vapauttaa velvollisuudesta korvata todistelukustannukset valtiolle, sillä A oli jätetty tuomitsematta ymmärrystä vailla olevana, minkä vuoksi rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin edellytykset korvausvelvollisuuden syntymiselle eivät täyttyneet. Puolustajalle maksettuja korvauksia koskevaa takaisinkorvausvelvollisuutta se arvioi kuitenkin toisin ja katsoi, että A:n oli korvattava valtiolle omavastuuosuuttaan vastaava määrä hänen puolustajalleen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa maksetuista korvauksista. Tuomioistuin päätyi ratkaisuun sen vuoksi, että syytetyn katsottiin tehneen teon, josta häntä oli syytetty, ja rikosoikeudenkäyntilain 9 luvusta ilmenevien periaatteiden mukaan vastaaja joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan, jos syyte hyväksyttäisiin.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siltä osin kuin A oli velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 58 euroa. A vapautettiin todistelukustannusten korvaamisesta, mutta muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa