» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus oli antanut pääasiaa koskevan ratkaisun. A oli hakenut oikeusapua vasta sen jälkeen, mutta kuitenkin ennen kuin tyytymättömyyden ilmoittamista koskeva määräaika on päättynyt. Oikeusaputoimista oli antanut oikeusapupäätöksen, mutta vasta sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu on tullut lainvoimaseksi. A:lla katsottiin tästä huolimatta olevan oikeus tehdä oikeusapupäätöstä koskeva ratkaisupyyntö. A:lla oli myös oikeusturvavakuutus, mutta vakuutuskorvauksesta, jota A oli saanut oikeudenkäyntikuluihin, vähennettiin vakuutusyhtiön ilmoituksella maksamattomat vakuutusmaksut. A:lle myönnettiin oikeusapua vakuutuksen omavastuuosuuden lisäksi siihen osaan, jota hän ei saanut edellä mainitun takia vakuutusyhtiöltä, koska Korkein oikeus katsoi, ettei hänellä ollut asiassa kattavaa oikeusturvavakuutusta.
Oikeusapulaki säätää 24 §:n 1 momentissa, että oikeusaputoimiston tekemä päätös voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, josta ratkaisupyyntö on tehtävä 30 päivän kuluessa oikeusapupäätöksen tiedoksi saamisesta. Tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa ratkaisupyynnön voi tehdä siihen asti, kunnes pääasia on ratkaistu lainvoimaisesti. Säännöstä voidaan tulkita niin, että erityistä määräaikaa ratkaisupyynnön tekemiselle ei ole ja että se on mahdollista tehdä koko sen ajan, kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa. Pääasian tuomion lainvoiman saamisen jälkeen ratkaisupyyntöä ei voi enää tehdä. Säännöstä voidaan tulkita myös niin, että ratkaisupyynnön voi tehdä 30 päivän aikana, mutta tämän ajan jälkeen aikaa on myös siihen asti, kunnes pääasia on lainvoimaisesti ratkaistu. Korkeimman oikeuden mukaan perustelluinta on tulkita säännöstä niin, että ratkaisupyynnön saa tehdä 30 päivän kuluessa oikeusaputoimiston päätöksen tiedoksi saamisesta siitä huolimatta, että pääasian osalta ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi.
Oikeusapua ei oikeusapulain mukaan anneta, jos hakijalla on kattava oikeusturvavakuutus. Lain esitöiden mukaan ratkaisevaa on se, miten oikeusturvavakuutus kattaa oikeusavun kustannukset. Se ei siis estä oikeusavun myöntämistä oikeusturvavakuutuksesta riippumatta, jos vakuutuskorvausta ei saa vakuutusmaksuista johtuvan kuittausoikeuden johdosta. Kun arvioidaan oikeusturvaetuuden kattavuutta, otetaan huomioon vakuutusyhtiön kuitattavaksi ilmoitettavan määrän suuruus, hakijan taloudellinen asema, asian laatu, avustajalle aiheutuvien toimenpiteiden määrä ja niiden kustannukset.
Vakuutusyhtiön korvauspäätös kustantaa välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Korvausta vähentää maksamatta olevat vakuutusmaksut 646,84 euroa. Lisäksi omavastuu on 15 % korvattavasta summasta. A:lle on myönnetty oikeusapupäätöksellä oikeusapua vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen. Korkein oikeus katsoo, ettei oikeusturvavakuutus tosiasiassa turvaa olennaista osaa A:lle aiheutuvista oikeudenkäyntikustannuksista. A:n saama oikeusapu korvaa koko oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden. A:n taloudellinen asema on heikko, joten vakuutusyhtiön kuittausoikeuden vuoksi A:lle ei ole kattavaa oikeusturvavakuutusta hänen taloudelliseen asemaansa nähden. A:lla on siis oikeus saada oikeusapua oikeusturvavakuutuksesta huolimatta siltä osin, kun se ei kata hänen oikeudenkäyntikulujaan. Oikeudenkäyntikuluja korvataan siihen osaan, jolta A ei saa omavastuuosuuden ja vakuutusyhtiön kuittaaman saatavan johdosta oikeusturvavakuutuksesta. Korkein oikeus muuttaa tuomiota niin, että A:lle myönnetään oikeusapua siihen oikeudenkäyntikulujen osaan, jota hän ei saa oikeusturvavakuutuksestaan, joka johtuu omavastuuosuudesta ja vakuutusyhtiön kuittaamasta saatavasta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa