» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asia koski vahingonkorvausta ja siinä asian kantaja A oli vaatinut B:ltä ja C:ltä rakennustyössä tapahtuneiden virheiden johdosta korvausta noin 52 000 euron ja oikeudenkäyntikuluista noin 18 000 euron verran. B oli kanteessaan vaatinut 900 euron verran työpalkkasaatavia. A oli nostanut vastakanteen, jossa vaati B:ltä noin 400 euron korvausta työsopimuksen aiheettomasta purkamisesta. Käräjäoikeus oli vahingonkorvauskanteen osalta velvoittanut B:n ja C:n suorittamaan A:lle vahingonkorvausta noin 16 800 euroa ja oikeudenkäyntikuluja noin 13 600 euroa. Työpalkkasaatavia A:n tuli suorittaa B:lle 500 euron verran ja B:n 250 euroa työsopimuksen purkamisesta.
A on kertonut, että hänellä oli maatilavakuutukseen liittyvä oikeusturvavakuutus, jonka vakuutuskorvauksen enimmäismäärä oli 8 409 euroa. Hänen käräjäoikeuskulunsa olivat olleet 17 843 euroa, joten hänen itsensä avustajalleen maksettavat oikeudenkäyntikulut olivat 9 434 euroa. Hovioikeuden päätettyä A:n vastustuksesta huolimatta toimittaa asiassa pääkäsittelyn A haki oikeusapua hovioikeuskäsittelystä aiheutuviin kustannuksiin siltä osin kuin kustannukset ylittivät oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvauksen
Oikeusaputoimisto ei hyväksynyt A:n hakemusta oikeusavun myöntämisestä niihin kustannuksiin, jotka ylittivät oikeusturvavakuutuksen ylärajan, koska sen mukaan myöntämiseen ei ollut erityisiä syitä. Hovioikeus ei muuttanut oikeusaputoimiston päätöstä.
Korkein oikeus arvioi, oliko asiassa erityisiä syitä oikeusavun myöntämiseen. Se totesi muun muassa, että oikeusavun tulee olla sen hakijoiden saatavilla mahdollisimman yhdenvertaisesti eikä sillä, että hakijalla on ollut oikeusturvavakuutus, voida asettaa häntä huonompaan asemaan kuin sellaiset, joilla vakuutusta ei ole ollut. Asia oli KKO:n mukaan lisäksi sen verran laaja ja laadultaan monitahoinen, että asiassa on erityiset syyt myöntää A:lle oikeusapua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa