» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1984-II-173 oli kysymys varkauden ja törkeän varkauden välisestä rajanvedosta. Tapauksessa A ja B olivat yöllä ikkunan rikkoen murtautuneet eläkkeellä olevan K:n asuntoon. K oli herännyt meluun, minkä vuoksi A ja B olivat käskyttäneet häntä nostamaan kädet ylös. A ja B penkoivat K:n laatikoita ja ottivat asunnosta mukaansa radionauhurin, jonka he ojensivat ikkunasta talon ulkopuolella odottaneelle C:lle. Asunnosta poistuessaan A ja B olivat avun saannin vaikeuttamiseksi vetäneet K:n puhelimen johdon irti seinästä.
Tapausta käsiteltiin ensiasteena Lahden raastuvanoikeudessa, jossa syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta. Raastuvanoikeus katsoi selväksi, että A ja B olivat yksissä tuumin menetelleet edellä kuvatulla tavalla. Lisäksi se katsoi, että C oli anastuksen jälkeen pitänyt hallussaan radionauhuria tietäen sen varkauden kautta saaduksi. C ei kuitenkaan ollut suoraan osallisena varkaudessa. Esitetyn näytön perusteella raastuvanoikeus tuomitsi A:n ja B:n varkaudesta 5 kuukaudeksi vankeuteen. C tuomittiin varastetun tavaran kätkemisestä 25:een 8 markan päiväsakkoon.
Syyttäjä, A ja B valittivat raastuvanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että kun C oli jäänyt talon ulkopuolelle odottamaan sisään murtautuneita A:ta ja B:tä ja kun hän oli ottanut haltuunsa anastetun radionauhurin, C oli menettelyllään syyllistynyt yhdessä A:n ja B:n kanssa varkauteen. Hovioikeus kuitenkin huomioi C:n rangaistusta määrätessä hänen vähäisemmän osansa anastusteossa. Hovioikeus tuomitsi C:n varkaudesta 40:een päiväsakkoon.
A:n ja B:n osalta hovioikeus katsoi heille määrätyt tuomiot liian lieviksi. Määrätessään rangaistuksia A:lle ja B:lle hovioikeus huomioi koventamisperusteena sen, että A:n ja B:n aiempi rikollisuus, rikosten samankaltaisuus sekä rikosten lukuisuus osoitti heissä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Siksi hovioikeus tuomitsi A:n ja B:n molemmat varkaudesta 7 kuukauden vankeuteen.
Syyttäjä valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valitusluvan. Syyttäjä vaati, että A, B ja C tuomitaan varkauden sijaan törkeästä varkaudesta. Korkein oikeus katsoi perusteluissaan, että 69-vuotias K ei ollut avuttomuutensa takia voinut suojella omaisuuttaan tunkeilijoiden komentaessa hänet nostamaan kätensä ylös ja olemaan liikkumatta. Koska teko tapahtui yöaikaan ja kohdistui melko iäkkääseen ja avuttomaan ihmiseen, rikosta oli kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Törkeän varkauden tunnusmerkistöön kuuluvia seikkoja ei kuitenkaan voitu lukea C:n syyksi ja siksi korkein oikeus pysytti hovioikeuden C:lle antaman tuomion varkaudesta. Korkein oikeus kuitenkin muutti A:n ja B:n tuomioita ja tuomitsi heidät törkeästä varkaudesta 1 vuodeksi vankeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa