» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1983-II-94 oli kysymys puolustusvoimille kuuluvien varusteiden anastamisesta. Tapahtumat olivat lähteneet liikkeelle siitä, kun jääkäri A oli huomannut hänen käyttöönsä luovutettujen suojanaamarin, maastolakin ja rynnäkkökiväärin lippaan kadonneen. A oli laiminlyönyt ilmoittaa varusteiden katoamisesta esimiehelleen. A oli paikannut tilanteen vääntämällä B:n kaapin lukon auki ja ottamalla luvattomasti käyttöönsä B:n käyttöön annetut ja puolustusvoimille kuuluneet suojanaamarin, maastolakin ja rynnäkkökiväärin lippaan. Varusteiden arvo oli n. 80 markkaa. A oli luovuttanut varusteet samana päivänä kotiutuessaan esimiehilleen itseltään kateisiin joutuneiden varusteiden sijaan.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Porin sotaoikeudessa. Sotaoikeus katsoi A:n ottaneen edellä kuvatulla tavalla luvattomasti käyttöönsä B:n käytössä olevat ja puolustusvoimille kuuluvat varusteet. Sotaoikeus kuitenkin katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi yrittänyt anastaa varusteet itselleen tai toiselle. Koska A oli täyttänyt jo 15 vuotta mutta ei ollut vielä 18-vuotias, sotaoikeus tuomitsi A:n nuorena henkilönä tehdystä puolustusvoimille kuuluvan irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttöönottamisesta 40:een 8 markan päiväsakkoon. Rangaistus oli siten nelinkertainen varusteiden arvoon nähden.
Sekä syyttäjä että A valittivat sotaoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista varkaudesta, sillä syyttäjän mukaan koska A oli toiminut anastamis- ja hyötymistarkoituksessa. A taas vaati syytteen hylkäämistä. Hovioikeus jätti kuitenkin asian sotaoikeuden päätöksen varaan paitsi että se muutti rangaistusnimikkeen sotilaan arvolle sopimattomaan käyttäytymiseen. Sakkojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Syyttäjä valitti hovioikeuden päätöksestä edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valitusluvan. Korkein oikeus katsoi A:n toimineen hyötymistarkoituksessa ja esiintyäkseen ottamiensa varusteiden oikeana haltijana. Menettelyllään A oli syyllistynyt varkauteen, mutta varastetun omaisuuden arvo oli katsottava vähäiseksi (80 markkaa eli noin 15 euroa). Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä ja tuomitsi A:n nuorena henkilönä tehdystä näpistyksestä jo raastuvanoikeuden ja hovioikeuden vahvistamaan 40:een 8 markan päiväsakkoon.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa