» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli tekijäkumppaninsa kanssa yrittänyt viedä aidatulla piha-alueella sijainneen X Oy:n omistaman henkilöauton. Tässä tarkoituksessa A ja tekijäkumppani olivat aluksi meisseliä avuksi käyttäen murtautuneet autoon sisään, minkä jälkeen tekijäkumppani oli yhä meisseliä avuksi käyttäen käynnistänyt auton A:n istuessa matkustajan paikalla. Saatuaan auton käynnistetyksi he sammuttivat sen välittömästi ja lähtivät avaamaan piha-aluetta turvannutta porttia, jolloin he olivat jääneet kiinni aluetta vartioineelle vartijalle. Auto oli vaurioitunut A:n ja tekijäkumppanin murtautuessa sen sisään ja käynnistäessä sen. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oli A syyllistynyt tapauksessa luvattomaan käyttöön vai oliko menettely katsottavissa luvattoman käytön yritykseksi.
Rikoslain 28 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan luvattomasta käytöstä tuomitaan se, joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta. Edelleen saman pykälän toisen momentin mukaan yritys on rangaistava.
Käräjäoikeuden mukaan A:n menettely ei ollut jäänyt yrityksen asteelle, sillä he olivat saaneet suorittaa tekonsa häiriöttä, minkä lisäksi he olivat käräjäoikeuden näkemyksen mukaan saaneet auton hallintaansa silloin, kun he olivat käynnistäneet sen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen luvattomaan käyttöön ja tuomitsi hänet sen perusteella myös rangaistukseen. A valitti tuomiosta hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan nähnyt perusteita käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.
A valitti hovioikeuden tuomiosta edelleen korkeimpaan oikeuteen vaatimuksenaan se, että hänet tuomittaisiin luvattoman käytön sijasta luvattoman käytön yrityksestä. Hän perusteli vaatimustaan siten, ettei luvattoman käytön tunnusmerkistö ollut täyttynyt, kun he eivät olleet liikkuneet autolla mihinkään eivätkä olleet voineetkaan liikkua, kun piha-aluetta turvannut portti oli ollut heidän tiellään. Korkein oikeus puolestaan katsoi hallituksen esityksen perusteella, että luvattoman käytön tunnusmerkistön voitiin katsoa täyttyvän sekä silloin, kun esinettä käytettiin sen käyttötarkoitusta vastaavalla tavalla että silloin, kun esinettä käytettiin luvattomasti jollain muulla tavalla.
Näin ollen tapauksessa tuli korkeimman oikeuden mukaan arvioida vain sitä, oliko auton omistajan käyttöoikeutta autoon loukattu eikä niinkään sitä, oliko autoa liikutettu tai miksi sitä ei oltu pystytty liikuttamaan. Kun A:n menettely autoon murtautuessa ja sen käynnistäessä oli ollut väkivaltaista ja vaurioita aiheuttavaa, korkein oikeus katsoi, että luvattoman käytön tunnusmerkistö oli täyttynyt tapauksessa. Näin ollen korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa