» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli ottanut luvattomasti käyttöönsä traktorin ja ajanut aseita myyvän liikkeen piha-alueelle tarkoituksenaan murtautua liikkeeseen traktoria ajamalla. Havaittuaan vartiointiliikkeen auton A oli kuitenkin luopunut teon täyttämisestä.
Käräjäoikeus katsoi jääneen selvittämättä, mistä kohtaa A olisi pyrkinyt sisään liikkeeseen. Selvittämättä oli jäänyt myös, oliko A rakennuksen nurkan takana juuri ollut ajamassa päin seinää vai oliko hän vain kuljettanut traktorin sattumanvaraiseen paikkaan mahdollisesti havaittuaan vartiointiliikkeen auton jo ollessaan etupihalla. Käräjäoikeus katsoi rikossuunnitelman ja A:n aikeiden epäselvyyksistä johtuvan, että täytäntöönpanotointa ei voitu katsoa aloitetun vielä silläkään, että A oli lähtenyt traktorilla liikkeelle, kun oli jäänyt näyttämättä, että hän olisi sen avulla ollut välittömästi murtautumassa liikkeeseen. Koska oli jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt varkausrikoksen yritykseksi katsottaviin toimiin, käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeän varkauden yrityksestä ja tuomitsi A:n hänen syykseen jutussa luetuista muista rikoksista yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Vastoin käräjäoikeuden kantaa, hovioikeus katsoi, että sillä seikalla, mistä liikkeen seinää traktorilla oli ollut tarkoitus ajaa läpi, ei ollut merkitystä sen arvioinnissa, oliko rikoksen täyttymisen vaara ollut olemassa yrityksen rangaistavuuden edellyttämällä tavalla. Hovioikeuden mukaan edeltävät tapahtumat huomioiden oli perusteltua katsoa, että A oli liikkeelle lähtemällä aloittanut anastusrikoksen täytäntöönpanotoimen murtautuakseen väkivalloin sisään. Rikoksen täyttymisestä oli siten ollut ennakoitava ja konkreettinen vaara. Koska A ei ollut luopunut rikoksen täyttämisestä omasta tahdostaan, vaan havaittuaan vartiointiliikkeen auton, kysymys ei ollut rikoslain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla rankaisematta jäävästä yrityksestä. Tekoa oli hovioikeuden mukaan pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, joten A tuomittiin rikoslain 28 luvun 2 §:n ja 4 luvun 1 §:n nojalla törkeän varkauden yrityksestä ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista muista rikoksista yhteiseen 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Korkein oikeus oli samaa mieltä hovioikeuden kanssa. Se totesi teon edenneen rikoksen yritykseksi, sillä A oli ryhtynyt täytäntöönpanotoimiin ja tekovälineen laatu huomioon ottaen saanut aikaan todellisen vaaran rikoksen täyttymisestä. A ei ollut myöskään vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä, vaan se on tapahtunut ulkonaisten esteiden vuoksi. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa