» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2006:70 oli kysymys siitä, oliko A:n toiminta kalastuslain 8 §:n 1 momentin mukaista toimintaa. A harjoitti elinkeinotoimintaa, johon kuului opastettujen kalastusretkien järjestäminen. Hän oli kolmen asiakkaan kanssa harjoittanut viehekalastusta B:n omistamalla yksityisellä vesialueella. A:ta syytettiin rikoslain 28 luvun 10 §:n ja kalastuslain 8 §:n 1 momentin nojalla luvattomasta pyynnistä.
Kalastuslain 8 §:n 1 momentti koski järjestettyä tilaisuutta sekä onginta-, pilkintä- tai viehekalastuskilpailua, joihin vaadittiin tilaisuuden järjestäjältä kalastusoikeuden haltijan lupa. Ilman kyseistä lupaa, kalastus olisi rikoslain tarkoittamaa luvatonta pyyntiä. A:lla ei ollut B:ltä saatua lupaa kalastaa B:n omistamalla vesialueella. Perustuslakivaliokunnan sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan luvanvaraisuus ei saa rajoittaa liiaksi kalavesien virkistyskäyttöintressin tyydyttämistä. Luvanvaraisuutta harkittaessa tulee ottaa huomioon organisoituun viehekalastukseen osallistuneiden henkilöiden määrä sekä toiminnan jatkuvuus ja säännönmukaisuus. Käräjäoikeus katsoi, että A:n järjestämä opastettu viehekalastusretki ei haitannut B:n omaa käyttöä, eikä toiminta mennyt pidemmälle kuin oli ollut välttämätöntä virkistyskäytön tyydyttämiseksi, ottaen huomioon osallistujien vähäinen määrä ja toiminnan jatkuvuus ja säännönmukaisuus. A:n toiminta ei myöskään käräjäoikeuden mukaan ollut rinnastettava kalastuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan, jolloin toiminta ei edellyttänyt B:n lupaa. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syyteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, mutta se perusteli päätöstään eri tavalla. Se katsoi, että A:n toiminta oli kalastuslain 8 §:n 1 momentin tarkoittamaa toimintaa, johon vaadittiin lupa. A oli kuitenkin erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna. Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan, jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden tai viranomaisen virheellisen neuvon vuoksi. Kalastuslain sisältö oli erityisen vaikeaselkoinen ja oikean sisällön selvittäminen oli ollut vaikeaa. Hovioikeus piti A:n erehtymistä anteeksiannettavana, minkä vuoksi käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.
Korkein oikeus katsoi, että A:n toiminta oli kalastuslain 8 §:n 1 momentin mukaista toimintaa, johon vaadittiin B:n lupa. Erehdyksen anteeksiantavuutta arvioidessaan korkein oikeus totesi, että A:n olisi tullut elinkeinonharjoittajana selvittää toimintansa luvanvaraisuus. Kalastuslain säännös ei ollut korkeimman oikeuden mielestä erityisen vaikeaselkoinen, jotta A:n erehdystä olisi voitu pitää anteeksiannettavana. A ei myöskään ollut näyttänyt, että hän olisi saanut viranomaiselta virheellistä neuvoa, jonka perusteella hän voisi vapautua rangaistusvastuusta. Näin ollen korkein oikeus tuomitsi A:n luvattomasta pyynnistä 20 päiväsakkoon.
Tapauksessa hovioikeus sekä korkein oikeus arvioivat erehdyksen anteeksiannettavuutta, eli kieltoerehdystä. Korkein oikeus asetti A:lle korkeamman selonottovelvollisuuden lain sisällöstä, koska hän oli elinkeinonharjoittaja. Mikäli kyse olisi ollut vain harrastustoiminnasta, selonottovelvollisuutta olisi voitu arvioida lievemmin. Jotta A:n erehdys oltaisiin voitu katsoa anteeksiannettavaksi, lain sisällön selvittämisen olisi tullut olla ylivoimaisen tai kohtuuttoman vaikeaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa