» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1994:66 oli kysymys puolustusvoimille kuuluvien aseiden varastamisesta. Tapahtumat olivat lähteneet liikkeelle siitä, kun asevelvollinen A oli murtanut voimapihtejä apuna käyttäen asetelineen lukon, hävittänyt sen ja vaihtanut tilalle aikaisemmin hankkimansa vastaavan lukon, johon hänellä oli avain. Tällä toimella A oli valmistellut aseiden varastamista. Myöhemmin A oli varastanut kyseisestä asetelineestä kaksi puolustusvoimien omistamaa rynnäkkökivääriä. A oli kuljettanut kiväärit jätesäkkiin käärittyinä Helsingin rautatieaseman säilytyslokeroon, josta aseet oli myöhemmin saatu takaisin.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Helsingin raastuvanoikeudessa. Raastuvanoikeus katsoi, että A:n tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Raastuvanoikeus perusti kantansa siihen, että varkaus oli kohdistunut vaarallisiin ja arvokkaisiin sotilasaseisiin, joiden arvo siviilimarkkinoilla määräytyi muun kuin niiden hankintahinnan mukaan. A oli lisäksi varkauden suorittaessaan toiminut päivystäjän tehtävissä, joihin kuului mm. kasarmin järjestyksen ja omaisuuden valvonta. Koska A:n teko ja hänen aiempi rikollisuutensa osoittivat ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, raastuvanoikeus tuomitsi A:n vartiorikoksesta ja törkeästä varkaudesta yhteiseen 6 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen. A:n tuli lisäksi korvata valtiolle rikkomansa lukot.
Sekä syyttäjä että A valittivat raastuvanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi raastuvanoikeuden kanssa samoilla perusteilla, että A:n tekoa oli pidettävä törkeänä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että raastuvanoikeuden määräämä rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä niistä ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Hovioikeus päätikin koventaa A:n rangaistusta ja A:n vankeusrangaistus korotettiin 10 kuukaudeksi vankeutta. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
A valitti hovioikeuden tuomiosta edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi A:lle valitusluvan. Korkein oikeus lausui perusteluissaan, että ilmeisesti edelleen myytäviksi anastettujen rynnäkkökiväärien arvo laittomilla markkinoilla oli huomattavasti korkeampi kuin niiden arvo oli puolustusvoimille. Siksi varkaus oli kohdistunut erittäin arvokkaaseen omaisuuteen. Kun varkaus lisäksi oli kohdistunut tulivoimaltaan tehokkaisiin ja väärissä käsissä erittäin vaarallisina pidettäviin sotilasaseisiin, varkautta oli kokonaiskuva huomioiden pidettävä törkeänä.
Korkein oikeus ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi muuttaa hovioikeuden antamaa tuomiota. Ratkaisu oli äänestysratkaisu. Kaksi tuomaria olisivat alentaneet A:n vankeusrangaistusta kahdeksaan kuukauteen vankeutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa