» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli sairaanhoitajana työskennellessään luvannut kuljettaa sairaalan vuodeosastolla hoidettavana olleen X:n naistenhuoneeseen, vaikkei se kuulunutkaan hänen varsinaisiin työtehtäviinsä. X:n ollessa naistenhuoneessa, A oli anastanut hänen käsilaukussaan olleista 4050 markasta 1050 markkaa. X:n liikkuminen oli ollut hoitohenkilökunnan avustuksesta riippuvaista. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta arvioitavaksi, tuliko A tuomita tekonsa johdosta varkauteen vai törkeään varkauteen.
Rikoslaissa säädettiin tapauksen sattumishetkellä törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttymisestä siten, että se edellyttää, että rikoksentekijä käyttää varkaudessa hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista asemaa. Tämän lisäksi edellytyksenä on, että varkaus myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä.
Käräjäoikeus otti arvioinnissaan huomioon sekä sen, että A oli varastanut sanotun summan rahaa henkilöltä, joka ei ilman avustusta kyennyt liikkumaan pois naistenhuoneesta ilman avustusta että sen, että A oli näin menettelemällä käyttänyt hyväkseen X:n avutonta ja hädänalaista tilaa. Tästä huolimatta käräjäoikeus katsoi, ettei teko ollut ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, joten se tuomitsi A:n rangaistukseen varkaudesta. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti lieventävänä tekijänä huomioon sen, että A oli tekonsa johdosta irtisanottu sairaanhoitajan virastaan, minkä johdosta se tuomitsi A:n päiväsakkorangaistukseen.
Hovioikeus puolestaan näki A:n teon itsessään törkeäksi, mutta katsoi, että A:n sairastama keskivaikea masennus ja hänen taloudelliset vaikeutensa voisivat vaikuttaa arviointiin lieventävällä tavalla. Tämän lisäksi hovioikeus katsoi A:n anastaman rahamäärän ja tekotavan puoltaneen varkauden vähäisyyttä. Näillä perusteilla myöskään hovioikeus ei pitänyt tekoa törkeänä eikä siten muuttanut käräjäoikeuden tuomiota asiassa.
Korkein oikeus oli alempien oikeusasteiden kanssa siitä samaa mieltä, että A oli käyttänyt hyväkseen liikuntarajoitteisen X:n avutonta tilaa. Teon törkeyden kokonaisarvostelussa korkein oikeus näki yhtäältä raskauttavaksi tekijäksi sen, että X:llä oli ollut oikeus luottaa hänen omaisuutensa olevan henkilökunnalta suojassa ja A oli tätä luottamusta ja X:n avutonta tilaa hyväksi käyttäen anastanut mainitun summan rahaa. Toisaalta korkein oikeus katsoi anastetun rahamäärän melko vähäiseksi, minkä lisäksi se arvioi teon tapahtuneen hetken mielijohteesta. Tämän punninnan pohjalta myös korkein oikeus päätyi siihen, että A oli menettelyllään syyllistynyt varkauteen törkeän varkauden sijasta.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei sakkorangaistus ollut teon törkeyttä puoltaneet seikat huomioiden riittävä, vaan siitä olisi tuomittava vankeusrangaistus. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei korkeimman oikeuden mukaan edellyttänyt A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen, minkä johdosta se tuomitsi tämän 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen varkaudesta muuttaen tällä tavoin samalla alempien oikeusasteiden antamia tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa