» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1983-II-81 oli kysymys varkauden ja törkeän varkauden välisestä rajanvedosta. Tapauksessa A oli anastanut seurakuntatalon eteisen naulakosta B:n 6 000 markan arvoisen biisamiturkin, 150 markan arvoiset turkiskäsineet sekä asunnon ja kellarin avaimet. Vajaata kuukautta myöhemmin A oli ravintolassa anastanut C:n taskusta 2 150 markkaa. Kaikki varastettu omaisuus oltiin saatu takaisin.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Jyväskylän raastuvanoikeudessa. Raastuvanoikeus pohti varkauden törkeyttä ja tuli siihen tulokseen, että varkauksia ei ollut kokonaisarvostelun perusteella pidettävä törkeinä. Raastuvanoikeus tuomitsi A:n kahdesta varkaudesta yhteiseen 7 kuukauden ja 10 päivän vankeuteen.
Sekä syyttäjä että A valittivat raastuvanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että ensimmäisessä varkaudessa eli turkkivarkaudessa varastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus. Siksi varastamista oli huomioiden rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Hovioikeus muuttikin raastuvanoikeuden päätöstä ja tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta ja varkaudesta yhdistettyyn 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.
A valitti hovioikeuden tuomiosta edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi A:lle asiassa valitusluvan. Hovioikeuden kannasta poiketen korkein oikeus katsoi, että turkkivarkaudessa varastamisen kohteena ei ollut ollut erittäin arvokas omaisuus. Ravintolassa tapahtuneen rahavarkauden osalta korkein oikeus katsoi, että A:lle tuomittu rangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Siksi korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä vain turkkivarkauden osalta ja tuomitsi A:n kahdesta varkaudesta yhteiseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa