Minilex - Lakipuhelin

Virheen arvioinnin lähtökohtana on kauppasopimus


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Kauppasopimus on aina virhearvioinnin ensisijaisena lähtökohtana. Myyjän ja ostajan on täytettävä sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Näin ollen arvioitaessa sitä, onko tavarassa virhe, huomioonotettavaksi tulee sopimuksen lisäksi osapuolten välille muodostunut käytäntö, alalla vallitseva tapa sekä muut olosuhteet.

Tavaran on myös vastattava niitä tietoja, joita ostajalle on annettu ennen kaupantekoa. Jos tavara ei vastaa näitä tietoja sen ominaisuuksista tai käytöstä, tavarassa on virhe. Myyjä vastaa samoin myös antamistaan markkinointitiedoista. Kaikkia tietoja tavaraa koskien ei voida kuitenkaan pitää oleellisina. Virhevastuun syntymisen edellytyksenä onkin, että tietojen voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tietojen on myös pitänyt tulla ostajan tietoon ennen kaupantekoa.

Myyjän vastuu markkinointitiedoista ulottuu lisäksi sellaisiin ostajan kannalta merkityksellisiin tietoihin, joita muu kuin myyjä aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa. Tällainen muu henkilö voi olla esimerkiksi tavaran maahantuoja tai valmistaja. Mikäli myyjä ei kuitenkaan ollut selvillä eikä hänen olisikaan pitänyt olla selvillä edellä mainituista hänen lukuunsa annetuista tiedoista, ei niillä ole merkitystä virhearvioinnissa. Myyjän tiedonantovelvollisuus tavaraa koskevista tiedoista ei ulotu vain kaupantekoa ennen annettuihin tietoihin, vaan myyjä voi joutua vastuuseen myös tietojen antamatta jättämisestä. Virhevastuun syntyminen edellyttää, että tieto tavaran ominaisuuksista tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta on sellainen, josta myyjän täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon. Edellytyksenä on lisäksi, että laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Kun muusta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään. Kuitenkin jos ostaja hankkii tavaran erityiseen käyttötarkoitukseen, tavaran tulee soveltua siihen. Tällöin myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta ja ostajalla on tullut olla perusteltua aihetta luottaa myyjän asiantuntemukseen ja arviointiin. Tavaran tulee myös aina vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin ja olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi.

Kauppasopimus voi irtaimen kaupassa olla esimerkiksi suullinen tai kirjallinen. Jälkimmäistä kannattaa suosia, sillä kirjallinen sopimus helpottaa näyttötaakkaa. Osapuolen on luonnollisesti helpompi vedota asiaansa, jos siitä on kirjallinen todiste olemassa. Suullisesti sovittua asiaa on vaikea todistaa. Kauppasopimus on ensimmäinen asia, jota tarkastellaan virhettä arvioidessa, joten osapuolten on syytä tarkkaan miettiä, mitä he vastapuolelta haluavat ja toisaalta, mihin he ovat valmiita suostumaan. Tarvittaessa voit kysyä apua asiantuntijoiltamme pulmallisen tilanteesi selvittämisessä.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa