Voiko rikoksesta antaa tuomion, jos rikos on muulla kuin sakkorangaistuksella tuomittava ja rikoksen tekijä on sen verran henkisellä tasolla kypsymätön, ettei ole ymmärtänyt rikoksentekohetkellä tekevänsä väärin?
Rikosoikeudellisen vastuun syntyminen edellyttää tekijältä syyntakeisuutta, eli riittävää henkistä kypsyyttä ja henkistä terveyttä tekojensa ymmärtämiseen. Rikoslain mukaan tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt.
Henkiseen terveyteen perustuvaa syyntakeettomuutta arvioidaan kahden kriteerin valossa, joista toinen on lääketieteen keinoin todettavissa olevat asiaintilat. Lisäksi arvioitavaksi tulee se, kuinka edellä mainitut asiaintilat ovat vaikuttaneet tekijän havaintoihin, motivaatioon ja toimimiskykyyn. Syyntakeettomana voidaan pitää sellaista tekijää, joka mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ei ole ymmärtänyt tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka jonka kyky säädellä käyttäytymistään on tällaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt.
Syyntakeettomuus voi siis johtua joko tekijän ymmärryksen tai kontrollin puutteesta, joka on seurausta tekijän psyykkisesti poikkeavasta tilasta. Syyntakeettomuutta arvioitaessa ratkaisevaa on se, mikä tekijän mielentila on ollut rikoksen tekohetkellä.
Sen sijaan alentunut syyntakeisuus lieventää syyllisyysmoitetta, jonka seurauksena tuomittavaa rangaistusta voidaan lieventää. Riittävää on tekijän alentunut ymmärrys ja kontrolli, joten psyykkiseltä poikkeustilalta ei edellytetä samankaltaista vakavuutta kuin syyntakeettomalta.
Mikäli rikoksentekijä ei ole ymmärtänyt tekonsa moitittavuutta ja vakavuutta sekä sen seurauksia ja psyykkinen poikkeustila arvioidaan vakavaksi, tekijä voidaan katsoa syyntakeettomaksi, jolloin rangaistus jätetään tuomitsematta. Jos tekijä puolestaan on ollut täyttä ymmärrystä vailla, voidaan hänet katsoa alentuneesti syyntakeiseksi ja rangaistusta lieventää.
756 vastausta
Rikosoikeudellisen vastuun syntyminen edellyttää tekijältä syyntakeisuutta, eli riittävää henkistä kypsyyttä ja henkistä terveyttä tekojensa ymmärtämiseen. Rikoslain mukaan tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt.
Henkiseen terveyteen perustuvaa syyntakeettomuutta arvioidaan kahden kriteerin valossa, joista toinen on lääketieteen keinoin todettavissa olevat asiaintilat. Lisäksi arvioitavaksi tulee se, kuinka edellä mainitut asiaintilat ovat vaikuttaneet tekijän havaintoihin, motivaatioon ja toimimiskykyyn. Syyntakeettomana voidaan pitää sellaista tekijää, joka mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ei ole ymmärtänyt tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka jonka kyky säädellä käyttäytymistään on tällaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt.
Syyntakeettomuus voi siis johtua joko tekijän ymmärryksen tai kontrollin puutteesta, joka on seurausta tekijän psyykkisesti poikkeavasta tilasta. Syyntakeettomuutta arvioitaessa ratkaisevaa on se, mikä tekijän mielentila on ollut rikoksen tekohetkellä.
Sen sijaan alentunut syyntakeisuus lieventää syyllisyysmoitetta, jonka seurauksena tuomittavaa rangaistusta voidaan lieventää. Riittävää on tekijän alentunut ymmärrys ja kontrolli, joten psyykkiseltä poikkeustilalta ei edellytetä samankaltaista vakavuutta kuin syyntakeettomalta.
Mikäli rikoksentekijä ei ole ymmärtänyt tekonsa moitittavuutta ja vakavuutta sekä sen seurauksia ja psyykkinen poikkeustila arvioidaan vakavaksi, tekijä voidaan katsoa syyntakeettomaksi, jolloin rangaistus jätetään tuomitsematta. Jos tekijä puolestaan on ollut täyttä ymmärrystä vailla, voidaan hänet katsoa alentuneesti syyntakeiseksi ja rangaistusta lieventää.