» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli 5.11.1988 syntyneen B:n huoltajana vaatinut C:n isyyden vahvistamista koskeneessa kanteessaan C:n velvoittamista maksamaan B:lle elatusapua taannehtivasti 1.7.1989 lukien. Vaadittu elatusavun määrä oli 1000 markkaa kuukaudessa. A:n ja B:n kotipaikka oli Virossa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, tuliko C velvoittaa kanteen mukaiseen elatusavun suorittamiseen.
Lapsen elatuksesta annetun lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Edelleen saman lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan ja vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös seikat, joiden johdosta lapsen elatuksesta aiheutuvat kustannukset ovat vähäiset.
Raastuvanoikeus arvioi ratkaisunsa perustaksi sekä A:n että B:n työkykyä, heidän mahdollisuuttaan osallistua ansiotyöhön ja heidän käytettävissään olleiden varojen määrää. Tämän arvioinnin nojalla ja ottaen huomioon lakiin perustuvan elatusvastuun raastuvanoikeus katsoi kohtuulliseksi, että C velvoitettiin suorittamaan 1.7.1989-3.1.1993 väliseltä ajalta kokonaisuudessaan 10 000 markkaa elatusapua ja tämän jälkeiseltä ajalta 800 markkaa elatusapua kuukaudessa. Käräjäoikeus perusti elatusavun riittävyysarvioinnin Suomen kustannustasoon, sillä luotettavaa selvitystä Viron kustannustasosta ei oltu esitetty.
C valitti raastuvanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei päätynyt muuttamaan edellä kuvattua tuomiota. Valitusluvan saatuaan hän valitti korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus aloitti asian käsittelyn toteamalla, että se tuli ratkaista Suomen lain mukaan. Tämä tulkinta perustui eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 21 §:n sisältöön.
Korkein oikeus totesi edellä avattujen lapsen elatuksesta annetun lain säännösten nojalla, että lapsen tarvetta elatukseen, vanhempien kykyä elatuksen maksamiseen ja elatusmaksun riittävyyttä tuli arvioida tosiasiallisen tilanteen ja tosiasiallisten kustannusten pohjalta. Tästä johtuen korkein oikeus katsoi, ottaen huomioon yleisesti tunnetun tiedon Viron Suomea alhaisemmasta kustannustasosta, että kuukausittain C:n maksettavaksi tuomitun elatusavun määrää tuli alentaa. 1.7.1989-3.1.1993 väliseltä ajalta C:n maksettavaksi tuomittu kokonaissuoritus oli sen sijaan korkeimman oikeuden mukaan katsottavissa kohtuulliseksi. Näin ollen korkein oikeus muutti alempien oikeusasteiden tuomioita siten, että se alensi kuukausittain maksettavan elatusavun määrän 500 markkaan kuukaudessa. Muutoin tuomiot jäivät voimaan sellaisinaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa