» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että A:n ja B:n omaisuuden osituksessa oli kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi B:n maksettavaksi sovitut puolisoiden yhteiselle lapselle tulevat kuukausittaiset elatusavut. B kuitenkin kuoli lapsen ollessa vielä alaikäinen. Tästä seurasi, että lapselle maksettiin B:n kuoleman jälkeen sekä työeläkelakien että kansaneläkelain mukaisia eläkkeitä, joiden yhteismäärä oli lähes nelinkertainen verrattuna osituksessa maksetuksi sovittuun kuukausittaiseen elatusapuun.
B:n kuolinpesän muut osakkaat katsoivat elatusavun kertamaksun perusteettomaksi siltä osin kuin suoritus koski B:n kuoleman jälkeistä aikaa ja vaativat suorituksen palauttamista.
Kärjäoikeus katsoi, että B:n kuolema oli lopullisesti lakkauttanut hänen elatusvelvollisuutensa. B:n kuoltua hänen kuolinpesänsä ei ollut elatusvelvollinen tulevaa aikaa ajatellen. B:n A:lle maksama kertasuoritus oli kokonaan menettänyt perusteensa siltä osin kuin kysymys oli B:n kuoleman jälkeisestä ajasta. Käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan B:n kuolinpesälle perusteettoman edun palautuksena 12 425 euroa korkoineen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus totesi mm. että kertamaksuna suoritettua elatusapua ei yleensä voida määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsen tai toisen elatusvelvollisen olosuhteet sittemmin ovat muuttuneet niin, että maksettua elatusapua voidaan ehkä pitää liian suurena. Tämä johtuu lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentista, jonka mukaan elatusavut voidaan lapsen elatustarpeen loppumiseen perustuvan elatusavun lakkaamisenkin yhteydessä määrätä palautettavaksi vain siltä osin kuin kyse on kanteen vireille panon jälkeen suoritetuista maksuista. Korkein oikeus jatkoi, että lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentista ilmenee, että jo maksettujen elatusapujen palauttamisvelvollisuuteen on suhtauduttu pidättyvästi jopa niissä tilanteissa, joissa elatusperuste on kokonaan rauennut isyyden kumoamisen perusteella.
Korkein oikeus jatkoi, että B:n kuoleman seurauksena A:n elatusvelvollisuus C:tä kohtaan sinänsä pienenee hänen saamien eläkkeiden vuoksi, mutta elatusvelvollisuuden keveneminen ei kuitenkaan tapahdu B:n perillisten kustannuksella, joilla ei myöskään ole lakiin perustuvaa elatusvastuuta C:tä kohtaan. Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut saanut B:n perillisten kustannuksella perusteetonta etua, jonka hän olisi velvollinen palauttamaan B:n kuolinpesään perillisten kesken jaettavaksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa