» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa lapsi oli oikeutettu tapaamaan isäänsä siten, että hän asui yhtä paljon isänsä ja äitinsä luona ja vanhempien elatuskyky oli yhtäläinen. Kysymys oli nyt siitä, oliko isällä velvollisuus suorittaa elatusapua, kun otetaan huomioon oikeusministeriön julkaisema ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi.
A vaati hakemuksella tapaamisoikeussopimuksen muuttamista siten, että C oikeutetaan tapaamaan isäänsä vuoroviikoin ja vahvistetun elatusapusopimuksen muuttamista siten, että A :n velvollisuus suorittaa elatusapua poistetaan. B hyväksyi tapaamisoikeutta koskevat muutosvaatimukset, mutta kiisti elatusavun poistamista koskevan vaatimuksen.
Käräjäoikeus totesi lapsen vanhempien päässeen tapaamisoikeudesta sopimukseen, joka oli lapsen edun mukainen. Tällä perusteella käräjäoikeus muutti tapaamisoikeussopimusta.
Seuraavaksi käräjäoikeus otti kantaan elatusavun määrään. Elatusapua määrätessään käräjäoikeus sovelsi oikeusministeriön lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi antamaa ohjetta. Käräjäoikeus totesi, että ohjeen mukaan A:n elatusapuna suoritettavassa määrässä oli otettava huomioon ohjeen mukainen luonapitovähennys 49 euroa kuukaudessa. Lisäksi käräjäoikeus lausui, että ohjeen mukaan lapsesta erossa asuvan vanhemman asumiskustannusten kohtuullisuutta harkittaessa tuli ottaa huomioon lapsen tapaamisoikeus. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa tullut esille sellaisia A:n asumiskuluihin liittyviä seikkoja, jotka edellyttäisivät luonapidosta aiheutuvien kulujen arvioimista elatuskykyyn nähden muulla tavalla. Näillä perusteillä käräjäoikeus muutti vahvistettua sopimusta ja velvoitti siten A:n suorittamaan C:lle elatusapua 200 euroa kuukaudessa.
Asia eteni hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen ja korkein oikeus totesi, että lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka lain 1 - 3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.
Asianosaisten sopima ja käräjäoikeuden lainvoimaisesti vahvistama tapaamisoikeuden muutos merkitsi lisäksi sitä, että C:n oikeus tavata A:ta on lisääntynyt huomattavasti 22.1.2004 vahvistettuun sopimukseen verrattuna. Muutos johti siihen, että C asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona. Kysymys oli nyt siitä, oliko kohtuullista alentaa A:n maksamaa elatusapua B:n myöntämään 200 euroon kuukaudessa, joka perustui oikeusministeriön lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi julkaisemaan ohjeeseen vai pitikö elatusapua alentaa tai poistaa kokonaan A:n vaatimuksen mukaisesti.
Korkein oikeus jatkoi, että elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhemman lapselle maksettava elatusapu voidaan määrätä joko vanhempien tekemällä ja sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai kanneteitse tuomioistuimessa.
Korkein oikeus otti kantaa tapauksessa esiintyneen ohjeen soveltamiseen. Ohjeessa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet lapsen elatustarpeen laskemiseksi. Lisäksi sosiaaliviranomaisten toiminta elatusapuja vahvistettaessa perustuu korkeimman oikeuden mukaan nykyään mainittuun ohjeeseen. Korkein oikeus totesi, että yhdenvertaisen kohtelun periaate puoltaa sitä, että ohjetta käytetään apuna myös tuomioistuimissa, kun määritetään vanhemman lapselle suoritettavaa elatusapua. Ohjetta tuomioistuimessa käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon, ettei sen antaminen perustu lakiin eikä se tämän vuoksi saa sitovaa vaikutusta tuomioistuimessa. Korkein oikeus lisäksi jatkoi, että jos tuomioistuin käyttää ohjetta elatusavun määrittämisessä, sen on myös arvioitava tuloksen elatuslain mukaisuutta. Korkein oikeus päätyi tässä tapauksessa siihen, että ohjeen mukaan laskettu 200 euron elatusapu johti A:n kannalta liian korkeaan elatusavun maksuun. Kohtuulliseksi elatusavun määräksi määrättiin 150 euroa kuukaudessa, joten hovioikeuden päätösta muutettiin tapauksessa tältä osin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa