» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli avioerotuomion yhteydessä velvoitettu maksamaan tyttärelleen B:lle elatusapua siihen asti, kunnes tämä täyttäisi 20 vuotta tai kykenisi itse elättämään itsensä. B oli syntynyt 10.8.1966 eli elatusapuvelvoite päättyisi viimeistään 10.8.1986. B oli ollut kesätöissä 1.6.-30.9.1985. Tuolta ajalta hän oli perinyt A:lta elatusmaksuja ulosottoteitse. Syyskuussa oli selvinnyt, ettei B jatkaisi opiskeluja, vaan jäisi työelämään. Lokakuun alusta lähtien B ei ollut enää perinyt elatusmaksuja, koska pystyi itse elättämään itsensä työansioillaan. A vaati, että B velvoitetaan palauttamaan 1.6.-30.9.1985 perityt elatusavut, koska tämä oli jo tuolloin kyennyt itse elättämään itsensä. A:n mukaan B oli saanut perusteetonta etua elatusmaksuista kesän ajalta.
Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei tilapäinen kesätyö lakkauta oikeutta elatusapuun. B:n mukaan 1.6.1985 alkanut työ oli tarkoitettu tilapäiseksi kesätyöksi, joten hänellä oli oikeus elatusapuun kesän ajalta. Tuomioistuin katsoi, että ulosottomenettelyssä on määritelty se nimenomainen ajankohta, jolloin elatusapuja ei peritä elatusapuun oikeutetun työansioiden vuoksi. Elatusvelvollisuuden poistamiseen 1.6.1985 lähtien ei tuomioistuimen mukaan ollut perusteita. Elatusapua saavan lapsen tai elatusapua maksavan vanhemman olosuhteissa ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden perusteella elatusavun muuttaminen olisi ollut kohtuullista. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.
Korkein oikeus totesi, että lain mukaan elatusapuja voidaan määrätä palautettavaksi vain kanteen vireillepanon jälkeiseltä ajalta. A oli pannut kanteen vireille 13.1.1986, ja palauttamisvaade koski tätä edeltävää ajankohtaa. Sen vuoksi oli merkityksetöntä, oliko B kyennyt elättämään itsensä 1.6.-30.9.1985 välisenä aikana, sillä elatusapuja ei voitu määrätä palautettavaksi kanteen vireillepanoa edeltävältä ajalta. A ei myöskään ollut esittänyt perusteita, joiden nojalla B:n elatuskykyä olisi pitänyt arvioida edellä mainittuna ajankohtana. Korkein oikeus jätti kanteen tutkimatta B:n elatuskykyä koskevalta osalta. B oli myöntänyt kykenevänsä elättämään itsensä 1.10.1985, joten korkein oikeus vahvisti A:n elatusvelvollisuuden päättyneen 1.10.1985 alkaen.
Tapauksessa on mielenkiintoista, että alemmat oikeusasteet eivät ole kiinnittäneet huomiota lainkohtaan, jonka mukaan elatusapuja voidaan määrätä palautettavaksi vain kanteen vireillepanon jälkeiseltä ajalta. B:n elatuskykyä ei olisi tarvinnut pohtia lainkaan, kuten korkein oikeus totesi. Alempien tuomioistuinten ratkaisu B:n oikeudesta saada elatusapua kesän ajalta on kuitenkin linjassa sen käytännön kanssa, että tilapäiset kesätyöt eivät vaikuta elatusapuun. Lapsen edun mukaista on katsoa kesätyöt tilapäiseksi työksi sellaisessakin tapauksessa, jossa työ jatkuu kesän jälkeenkin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Lapsen etu ei vielä ole ollut ratkaisun antamisajankohtana yhtä määräävänä ratkaisuperusteena kuin se on nykyään. Lainsäädännössä on kuitenkin pyritty suojaamaan heikompaa osapuolta vahvempaa vastaan eli tässä tapauksessa lasta ja lapsen oikeuksia vanhempaa vastaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa