» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli vaatinut B:ta suorittamaan hänelle koulutusavustusta 814 markkaa kuukaudessa ajalla 1.9.1995 - 30.6.1997. B oli kiistänyt kanteen, sillä hän oli sairaseläkkeellä, hänen vaimonsa oli työttömänä ja heillä oli elätettävänä kaksi alaikäistä lasta.
Kaupungin lastenhuoltolautakunnan avustusjaosto oli päättänyt, että B oli velvollinen suorittamaan elatusapua tyttärelleen A:lle, joka oli syntynyt 20.8.1977. Määrä oli 300 markkaa kuukaudessa. Indeksikorotusten myötä määrä oli noussut 814 markkaan.
Käräjäoikeus totesi, että kun arvioitiin koulutuskustannuksiin osallistumisen kohtuullisuutta, merkitystä oli kantajan mahdollisuudella itse osallistua kustannuksiin sekä vanhempien kyvyllä osallistua kustannuksiin. A:lla, joka oli asiassa kantaja, oli kuukausittain käytettävänä opiskelukustannustensa kattamiseen yhteensä ainakin 1 680 markkaa. Käräjäoikeus totesi, että vastaajan eli B:n kuukausittaiset varat eivät voineet riittää muuhun kuin perheen aineellisten vähimmäistarpeitten tyydyttämiseen ja hylkäsi kanteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon esimerkiksi koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista.
Aika, jolle A oli vaatinut kustannuksien suorittamista, käsitti A:n kaksi viimeistä lukiovuotta. Korkein oikeus totesi, että sen lisäksi, että A:lla oli kuukausittain käytössä opintojensa kattamiseen 1680 markkaa, hän oli voinut hankkia loma-aikoina ansiotuloja työllä. A:n työtön äiti, jonka luona A asui, sai työttömyyspäivärahaa 2 714 markkaa bruttona kuukaudessa. Koulutuskustannuksiin kuuluivat myös koulutuksen aikaiset elinkustannukset. A:n voitiin siten katsoa olevan koulutusavustuksen tarpeessa.
B oli ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 1.11.1994 alkaen ja hänen eläkkeensä oli 4 970 markkaa nettona kuukaudessa. Kun B oli maksanut A:lle elatusapua, hänen tulonsa olivat olleet nykyistä paremmat. Työkyvyttömyyden vuoksi B:llä ei oletettavasti ollut mahdollisuuksia lisätä tulojaan. B:n vaimo oli työtön ja sai päivärahaa 3 650 markkaa nettona kuukaudessa. B:llä ja tämän vaimolla oli kaksi alaikäistä lasta, joista toinen kävi lukiota. Perheen asumismenot olivat noin 2 000 markkaa kuukaudessa.
Merkitystä oli KKO:n mukaan annettava myös lapsen ja hänen vanhempiensa taloudellisille oloille ja vanhempien kyvylle vastata lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista. B:n velvoittaminen osallistumaan kustannuksiin ei ollut kohtuullista. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa