» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse siitä, onko isä velvollinen maksamaan elatusmaksua 18 vuotta täyttäneelle lapselleen.
A ajaa kannetta B:tä vastaan. B oli tunnustanut A:n hänen lapsekseen 8.7.1976. B ja A:n äiti olivat tehneet elatusapusopimuksen vuonna 1976. Sen nojalla B maksaa A:ta varten elatusapua siihen saakka, kunnes A täyttää 18 vuotta, eli aina 17.5.1994 saakka. Elatusavun määrä on ollut 642 markkaa kuukaudessa. A opiskeli lukiossa, mikä päättyi kesäkuussa 1996. A oli asunut äitinsä luona ja äiti oli maksanut hänen elatuksestaan. Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta. Lain mukaan sitä maksetaan edellä mainitusti, jos se katsotaan kokonaisuus huomioon ottaen kohtuulliseksi. Lain mukaan kohtuullisena voidaan pitää lapsen peruskouluun liittyviä maksuja. Elatuskustannuksiin tulee myös katsoa varsinaisten opintomenojen lisäksi elinkustannuksia koulutuksen ajalta. A sai lukuvuonna 1994-1995 opintotukea noin 4 500 markkaa. Muita tuloja hänellä ei ole ollut. A oli joutunut ottamaan 10 800 markkaa opintolainaa lukuvuodelle 1995-1996, koska opintotukea ei enää ollut mahdollista saada.
Edellä mainitun vuoksi A vaati, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle koulutusavustusta 1 200 markkaa kuukaudessa 1.8.1994 lukien kuukausittain etukäteen aina siihen saakka, kunnes hänen koulunkäyntinsä lukiossa päättyi.
B kiisti esitetyt vaatimukset. B oli poikkeuksellisen hyvin suorittanut elatusvelvollisuutensa siihen saakka, kun A täytti 18 vuotta. B mukaan lukion käyminen aiheutti vain vähäisiä kustannuksia eikä lukion kestokaan ollut kokonaisuutena pitkä. B:n mukaan A pystyi saamallaan opintotuella maksamaan lukion käymisestä aiheutuvat kustannukset. B perusteli omaa kantaansa myös sillä seikalla, että hänen elatusvastuu oli lisääntynyt uuden lapsen syntymän johdosta uudessa avioliitossa.
A:lle aiheutui lukuvuonna 1994-1995 oppikirjojen osalta yhteensä 1 605 markkaa ja matkakulujen osalta 200 markkaa kuukaudessa kuluja. Lukiostaa ei peritty lukukausimaksuja eikä ruokailusta peritty myöskään mitään. Näin ollen merkittäviä kustannuksia ei lukiosta syntynyt. Kustannusten kattamiseen A oli saanut 4 500 markkaa opintotukea ajalta 5.9.1994-4.5.1995.
B:n taloudellisen tilanteen vuoksi käräjäoikeuden mukaan B:tä ei voitu velvoittaa maksamaan A:lle koulutusavustusta, koska muun muassa B:n vaimolla oli verotettavaa omaisuutta ja velkoja paljon sekä B:n kuukausitulot olivat vain 9 200 markkaa. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeuden mukaan koulutuksen laadun ja kestoajan sekä A:n vanhempien taloudellisen tilanteen vuoksi tehtyjen selvitysten perusteella oli kohtuullista velvoittaa B suorittamaan A:n koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Hovioikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle koulutusavustusta 650 markkaa kuukaudessa kanteen vireille tulosta alkaen niiltä kuukausilta, jolloin A opiskeli lukiossa ja aina enintään 31.5.1996 saakka.
B:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. B vaati valituksessaan kanteen hylkäämistä. A vastasi valitukseen.
Lapsen elatuksen maksaminen lapsen täytettyä 18 vuotta vaikuttaa muun muassa lapsen taipumukset, koulutuksen kesto, siitä aiheutuvat kustannukset sekä lapsen mahdollisuudet itse vastata koulutuksesta aiheutuvista menoista koulutuksen päätyttyä. Hallituksen esityksen mukaan nuoren henkilön mahdollisuudet rahoittaa oma koulutuksensa ja opintonsa olematta turvautumatta vanhempiensa tukeen on viime vuosina paljolti lisääntynyt. Hallituksen esityksen mukaan useasti pidetään kohtuullisena, että nuori henkilö pyrkii rahoittamaan mahdollisuuksiensa mukaan koulutuksensa esimerkiksi yhteiskunnan varoista annetun lainan turvin.
Korkeimman oikeuden mukaan lapsen koulutuksesta aiheutuvat kustannukset tulee ymmärtää siten, että se kattaa kustannukset, joista tulee selvitä, jotta koulutus on mahdollista. Tällöin varsinaisten opintomenojen lisäksi katsotaan koulutuksen aikaiset elinkustannukset sikäli, kuin ne koulutuksesta johtuvat. Tämä tarkoittaa sitä, ettei niitä voida työnteolla rahoittaa.
A:n mahdollisuudet Korkeimman oikeuden mukaan kattaa oma koulutuksensa ei ole kovin hyvät, vaikka otetaan huomioon opintotuki ja opintolaina, jonka A on ottanut. Korkeimman oikeuden mukaan tämä johtuu osalta siitä, ettei lukion oppimäärä valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Näin ollen se vaikuttaa A:n mahdollisuuteen ottaa ja vastata opintolainasta koulutuksen jälkeen. Suomen taloudellisen tilanteen vuoksi Korkeimman oikeuden mukaan työnsaantikaan ei ole helppoa. Korkeimman oikeuden mukaan B kykenee tehdyn selvityksen perusteella osallistumaan koulutuskustannuksiin.
Näin ollen Korkeimman oikeuden mukaan B velvoitetaan ottamaan osaa kustannuksiin lukuvuosina 1994-1995 ja 1995-1996 ja sitä voidaan pitää kohtuullisena lain edellyttämällä tavalla. Hovioikeuden tuomiota ei Korkein oikeus siis muuta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa