» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Risto N oli maksanut elatusapua pojalleen Mikko N:lle siihen saakka, kunnes tämä täytti 18 vuotta. Mikko N:n äiti oli kuollut varattomana vuonna 2006. Mikko N oli opiskellut lukiossa vielä reilun vuoden äitinsä kuoleman jälkeen. Mikko N oli äitinsä kuoleman jälkeen muuttanut Risto N:n luokse asumaan kuukaudeksi, jonka jälkeen hän muutti tätinsä luokse. Heinäkuussa 2007 Mikko N muutti omaan vuokra-asuntoon. Mikko N oli saanut opiskelijan asumislisää, opintotukea sekä lapseneläkettä opiskeluaikanaan. Lisäksi hän oli saanut 20 000 euron suuruisen ryhmähenkivakuutuksen perhe-eläkekorvauksen ja hänellä oli ansiotuloja kesätöistä.
Mikko N vaati, että Risto N velvoitetaan maksamaan hänelle koulutusavustusta yhteensä 12 kuukaudelta. Mikko N perusteli vaatimustaan sillä, että hän oli koulutusavustuksen tarpeessa. Risto N ei ollut tukenut Mikko N:ää taloudellisesti tämän täytettyä 18 vuotta. Mikko N oli joutunut turvautua tätinsä taloudelliseen apuun ja toimeentulotukeen. Risto N kiisti esitetyt vaatimukset ja vaati kanteen hylkäämistä. Mikko N:llä ei ollut tarvetta avustukseen ja Risto N oli tarjonnut Mikko N:lle mahdollisuutta asua luonaan lukiossa käynnin ajan. Käräjäoikeus katsoi, että Mikko N oli ollut velvollinen käyttämään lukioaikaisiin koulutuskustannuksiin saamansa lapseneläkkeen, opintotuen ja opiskelijan asumislisän. Vakuutuskorvauksen tarkoituksena oli korvata niitä kustannuksia, joita lähivanhemman kuolema oli aiheuttanut Mikko N:lle. Oli siis kohtuullista, että Mikko N kattaisi puolet elinkustannuksistaan vakuutuskorvauksesta. Vanhemman elatusvelvollisuus jatkuu pääsääntöisesti koulutusavustuksen muodossa lukiokoulutuksen päättymiseen saakka, tuli Risto N:n maksaa Mikko N:lle koulutusavustuksena puolet Mikko N:n elin- ja koulutuskustannusten määrästä. Käräjäoikeus velvoitti Risto N:n maksamaan Mikko N:lle koulutusavustusta lukioajalta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys Mikko N:n saaman henkivakuutuskorvauksen merkityksestä Mikko N:n vaadittua isänsä velvoittamista suorittamaan hänelle koulutusavustusta oppimäärän suorittamisen ajalta. Korkein oikeus katsoi, että Mikko N:lle maksetun vakuutuskorvauksen määrä ei ole vähäinen, mutta se ei myöskään ole niin huomattava, ettei Risto N:n velvoittaminen osallistumaan Mikko N:n koulutuskustannuksiin olisi sillä tavoin kohtuullista, kuin elatuslaissa tarkoitetaan. Hovioikeuden lopputulosta ei muuteta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa