» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa B oli määrätty maksamaan elatusapua A:n ja B:n yhteiselle lapselle C:lle 700 markkaa kuukaudessa ajankohtana, jolloin B oli ollut työttömänä. Tämän jälkeen B oli kuitenkin saanut töitä ulkomailta, minkä perusteella A vaati elatusapumaksun korottamista 2000 markkaan kuukaudessa. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, tuliko B:n elatusavun määrää nostaa ja tätä kautta myös siitä, oliko B:n elatuskyky parantunut uuden työn kautta niin paljon, että korotusta olisi voinut pitää perusteltuna.
Käräjäoikeus velvoitti ensin yksipuolisella tuomiollaan B:n maksamaan jatkossa elatusapua 2000 markkaa kuukaudessa. Asian ratkaiseminen yksipuolisella tuomiolla perustui siihen, että B ei ollut saapunut asian valmisteluistuntoon. Hän kuitenkin vaati tuomion antamisen jälkeen yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia, minkä seurauksena käräjäoikeus otti asian uudelleen käsittelyynsä. Käräjäoikeus otti asian käsittelyssä huomioon muun muassa sen, että A:n elatuskyky ei ollut muuttunut alkuperäiseen tilanteeseen nähden juurikaan, kun taas B:n elatuskyvyn voitiin olettaa nousseen uuden työn johdosta. A olikin esittänyt todisteena B:n ansiotason noususta palkkaperusteisen tilillepanon, mutta B oli kertonut sen kohtuullisen suuren rahallisen arvon johtuneen majoituksesta ja matkustamisesta maksetuista maksuista, jotka olivat kertyneet useiden kuukausien ajanjaksolta.
Käräjäoikeus katsoi, että B:n elatuskyky oli noussut, ja varsinkin suhteutettuna työttömän A:n ansiotasoon B:n elatusmaksun korottamista voitiin pitää C:n kannalta tarpeellisena. Käräjäoikeus päätyi korottamaan elatusmaksun 1300 markkaan kuukaudessa. Hovioikeus ei päätynyt muuttamaan käräjäoikeuden tuomiota asiassa. Asia eteni A:n valituksesta korkeimpaan oikeuteen, jonka tehtäväksi tuli ratkaista pääasiallisesti se, tuliko elatusmaksua korottaa 1300 markkaan kuukaudessa vai A:n vaatimuksen mukaisesti 2000 markkaan kuukaudessa.
Korkein oikeus otti käräjäoikeuden tapaan huomioon sen, mitä A oli hovioikeudelle näyttänyt todisteeksi B:n ansiotason noususta. Korkein oikeus huomioi tämän osalta myös sen, että B ei ollut antanut mitään sellaista selvitystä, josta hänen nykyinen ansiotasonsa olisi ollut pääteltävissä. Korkeimman oikeuden mukaan B:llä olisi kuitenkin ollut tapauksessa helpompi esittää kyseistä selvitystä, minkä johdosta se katsoi selvityksen antamatta jättämisen johtaneen tilanteeseen, jossa B:n tuli kärsiä tästä aiheutuneet haitalliset seuraukset itse. Kun A oli ollut osapuolista se, joka oli kyennyt esittämään selvitystä B:n ansiotasosta, korkein oikeus katsoi selvityksen perusteella, että B oli kykeneväinen maksamaan 2000 markkaa elatusapua kuukaudessa.
Näin ollen korkein oikeus ensinnäkin kumosi hovioikeuden tuomion asiassa ja muutti käräjäoikeuden tuomiota hylkäämällä B:n takaisinsaantikanteen kokonaisuudessaan. Tällöin asia jäi ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisun tehneen käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa