» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B oli tuomittu avioeroon 16.1.1979, jolloin B oli velvoitettu maksamaan elatusapua pariskunnan kolmelle yhteiselle lapselle. Avioeron jälkeinen ositus oli toimitettu 26.2.1979, ja ositussopimuksen mukaan A sai pitää maatilan ja otti samalla yksin vastuulleen lasten elatuksen. Sopimuksella B luopui osittain tasinko-oikeudestaan.
A vaati vuonna 1982 nostamallaan kanteella, että B velvoitetaan maksamaan lapsille elatusapua. A:n mukaan ositussopimus ei lasten elatuksen osalta ollut pätevä, koska siinä oli luovuttu lasten oikeudesta saada elatusapua. Käräjäoikeus velvoitti B:n maksamaan lapsille elatusapua.
Hovioikeus katsoi, että sopimuksella ei ollut luovuttu lasten oikeudesta elatusapuun. Kuukausittainen elatusapu oli korvattu sillä, että A sai osituksessa huomattavasti suuremman osuuden kuin B. Sopimus ei ollut mitätön eikä myöskään kohtuuton. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti B:n maksuvelvollisuudesta.
Korkein oikeus totesi samoilla perusteilla kuin hovioikeus, että ositussopimus ei ollut mitätön. Sopimuksella oli mahdollistettu maatilan pysyminen jakamattomana ja elinkelpoisena ja samalla turvattu lasten elatus. Olosuhteissa ei ollut tapahtunut olennaisia muutoksia sopimuksen tekemisen jälkeen, eikä A:n elatusvastuuta voitu pitää kohtuuttomana maksukykyyn nähden.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa