» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisussa on kyse siitä, oliko yhtiömiehen panttaama vuokraoikeus katsottava yhtiön velan vakuudeksi saneerausmenettelyssä.
Yrityssaneeraustilanteessa tarkoitetaan vakuusvelalla yleisesti sellaista saneerausvelkaa, jonka vakuudeksi velkojalla on kolmansiin henkilöihin eli sivullisiin nähden tehokas esinevakuusoikeus velalliselle kuuluvaan tai velallisen hallinnassa olevaan omaisuuteen.
Lappeenrannan käräjäoikeus määräsi kommandiittiyhtiö X:n saneerausmenettelyn aloitettavaksi elokuussa 2001. Helmikuussa 2002 selvittäjä toimitti käräjäoikeudelle saneerausohjelmaehdotuksensa. Ohjelmaehdotuksessa selvittäjä totesi, että yhtiön Nordea Pankki Suomi Oyj:ltä olevien lainojen vakuutena oli vastuunalaisen yhtiömiehen henkilökohtaisessa omistuksessa oleva kiinteistö. Selvittäjän mukaan yhtiön toimintaa johdettiin käytännössä mainitulta vastuunalaisen yhtiömiehen omistamalta kiinteistöltä, ja yhtiö muutenkin toimi tämän alueella. Siitä johtuen selvittäjä katsoi kiinteistön olevan yhtiön hallinnassa olevaa omaisuutta, ja että yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) vakuusvelkakriteeri täyttyi.
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen (Ilmarinen) vaati, että saneerausohjelma jätetään yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla vahvistamatta, koska se on lain vastainen. Pankin saatavan, jonka vakuutena oli yhtiömiehen henkilökohtaisessa omistuksessa oleva omakotitalo eli vieras vakuus, käsitteleminen vakuusvelkana oli yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan vastaista ja loukkasi mainitun lain 46 §:n 1 momentissa säädettyä velkojien yhdenvertaisuuden periaatetta. Ainoastaan se, että omakotitaloa käytettiin osittain yhtiön toimistotiloina, ei Ilmarisen mukaan oikeuttanut käsittelemään yhtiön velkaa pankille vakuusvelkana.
Käräjäoikeus vahvisti selvittäjän saneerausohjelmaehdotuksen, ja Ilmarinen valitti hovioikeuteen. Kouvolan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, ja Ilmariselle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus tarkasteli yrityssaneerauslain 3§:n 1 momentin 6 kohtaa, jonka mukaan vakuusvelalla tarkoitetaan sellaista saneerausvelkaa, jonka vakuudeksi velkojalla on kolmansiin nähden tehokas esinevakuusoikeus velalliselle kuuluvaan tai velallisen hallinnassa olevaan omaisuuteen. Lisäksi se tutki saman lain, pykälän ja momentin 5 kohtaa, jonka mukaan esinevakuusoikeudella taas tarkoitetaan omistuksenpidätystä ja muuta omistukseen perustuvaa vakuutta, panttioikeutta irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen sekä takaisinotto-oikeutta ja kohteeseensa etuoikeuden tuottavaa pidätysoikeutta.
Korkein oikeus katsoi, että vaikka velallisyhtiöllä oli käyttöoikeus vastuunalaisen yhtiömiehen sellaiseen henkilökohtaiseen omaisuuteen, jonka tämä oli pantannut yhtiön velan vakuudeksi pankille, ei kysymys ollut sellaisesta yhtiön omaisuudesta, johon pankille olisi syntynyt kiinteistöpanttioikeus. Korkein oikeus linjasi, ettei X yhtiön velka pankille ollut vakuusvelkaa yrityssaneeraustilanteessa.
Korkein oikeus katsoi tapauksessa, että saneerausohjelman määräys, jonka mukaan yhtiön velka pankille on vakuusvelkaa, on yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdan vastainen. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen, ja jätti saneerausohjelman vahvistamatta.
Tässä tapauksessa Korkeimman oikeuden ratkaisu olla vahvistamatta saneerausohjelmaa tarkoitti käytännössä sitä, että asia palautettiin takaisin Lappeenrannan käräjäoikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia uuteen käsittelyyn uuden maksuohjelman laatimista ja vahvistamista varten. Korkein oikeus ei voinut, eikä sen kuulunut alkaa käsittelyssä laatimaan uutta ohjelmaa, sillä valituksen aiheena oli ainoastaan suunnitelman määräys, joka Korkeimman oikeuden tuli joko vahvistaa tai kumota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa