» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:59 oli kysymys siitä, oliko työntekijöillä oikeus saada palkkaturvana se osa heille aiemmin tuomitusta työsuhteeseen perustuvasta saatavasta, jota ei ollut työnantajayrityksen saneerausohjelmassa vahvistettu työnantajan maksettavaksi. Yhtiö oli velvoitettu maksamaan eräille työntekijöilleen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain tarkoittamana hyvityksenä 7 500 euroa kullekin. Yhtiön saneerausmenettelyssä velan määrää joka tapauksessa alennettiin ja yhtiön maksuvelvollisuudeksi saneerausohjelmassa vahvistettiin 3 000 euron osuus hyvityksestä. Työntekijät olivat hakeneet saneerausohjelmassa vahvistetun maksuvelvollisuuden ulkopuolelle jäänyttä 4 500 euron osuutta palkkaturvaviranomaiselta, joka kuitenkin oli hylännyt hakemuksen perusteettomana. Myös käräjäoikeus oli hylännyt työntekijöiden kanteen.
Työntekijät pyysivät lupaa saada hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon ennakkopäätösvalituksella. Korkein oikeus myönsi heille valitusluvan. Yrityssaneerauslain mukaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkojen ja muiden ohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Siten Korkeimman oikeuden mukaan myös työntekijän työnantajalta olevien velkasaatavien ehdot määräytyivät saneerausohjelman ehtojen mukaisesti, lukuun ottamatta saneerausmenettelyn vireille tuloa edeltävän kolmen kuukauden palkkoja ja korvauksia. Sen sijaan palkkaturvalain mukaan lain tarkoituksena on turvata työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Palkkaturvan saamisen edellytyksenä on siis työnantajan maksukyvyttömyys. Korkein oikeus totesi, että palkkaturvalain tarkoituksena on turvata työntekijän työsuhteesta johtuvat ja ennen maksukyvyttömyyttä syntyneet saatavat myös työnantajan saneerausmenettelyssä.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli riidatonta, että työntekijöiden saneerausmenettelyssä valvomat hyvityssaatavat olivat työsuhteesta johtuvia ja siten lähtökohtaisesti palkkaturvana maksettavia saatavia. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet saaneet työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi täyttä suoritusta työsuhteistaan johtuville saatavilleen, joten heillä oli oikeus saada työsuhteesta johtuvat saatavansa maksetuiksi valtion varoista palkkaturvana. Korkein oikeus totesi, että palkkaturvalaki oli säädetty työntekijän eduksi juuri tällaisten saatavien turvaamiseksi. Palkkaturvalaissa turvattua työntekijän oikeutta korvaukseen valtion varoista ei Korkeimman oikeuden mukaan myöskään poistanut se seikka, että työntekijän saatavan määrää oli suhteessa työnantajaan tämän maksukyvyttömyyden seurauksena saneerausmenettelyssä alennettu tai se, että työntekijän saatava ei ollut sen vuoksi täysimääräisenä perittävissä valtiolle takaisin työnantajalta. Näin ollen Korkein oikeus katsoi kullakin työntekijällä olevan oikeus saada palkkaturvana heille aiemmin tuomitusta yhteistoimintalain mukaisesta hyvityksestä se 4 500 euron osuus, jota ei ollut saneerausohjelmassa vahvistettu työnantajan maksettavaksi. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa