» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa X Oy oli ajautunut yrityssaneeraukseen, jonka osalta oli laadittu saneerausohjelmaehdotus. Y AB oli katsonut, että sillä oli olemassa saatava X Oy:lta, jota ei oltu otettu huomioon saneerausohjelmaehdotuksen maksuohjelmassa. Huomioimattomuus oli perustunut yhtäältä siihen, ettei saatavaa oltu viety yhtiön kirjanpitoon ja toisaalta siihen, että yhtiö oli riitauttanut kyseisen saatavan.
Käräjäoikeus oli asettanut 25.8.1994 maksuohjelman vahvistamista varten kaksi määräaikaa: ensinnäkin kaikki saatavia koskeneet väitteet tuli esittää kirjallisesti käräjäoikeudelle viimeistään 31.8.1994; sekä toiseksi se kehotti kaikkia asiaan osallisia antamaan lausuman maksuohjelmaehdotuksesta 7.9.1994 mennessä. Y AB:n kirjelmä, jossa se vaati saatavansa huomioimista maksuohjelmassa oli saapunut käräjäoikeuteen 7.9.1994. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta arvioitavaksi, oliko Y AB saanut kyseiset kehotukset määräaikoineen tiedokseen ennen kuin väitteiden esittämistä koskenut määräaika oli päättynyt.
Yrityksen saneerauksesta annetun lain 81 §:n mukaan selvittäjä voi toimittaa kehotuksen tiedoksi postitse tavallisena kirjeenä. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentin mukaan asianosaisen katsotaan saaneen asiakirjasta tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.
Käräjäoikeus ei päätöksessään ottanut millään tavalla kantaa sille Y AB:lta saapuneeseen kirjelmään. Sen sijaan se katsoi saneerausohjelmaehdotuksen täyttäneen kaikki vaaditut seikat ja vahvisti sen X Oy:n saneerausohjelmaksi. Hovioikeus puolestaan otti Y AB:n sille toimittaman valituksen vuoksi kantaa asiaan hieman laajemmin, mutta päätyi toteamaan, ettei Y AB ollut annettujen määräaikojen puitteissa toimittanut käräjäoikeuteen saataviin liittyvää väitettä taikka lausumaa, minkä johdosta hovioikeus katsoi Y A:n menettäneen puhevaltansa asiassa. Näillä perusteilla hovioikeus jätti Y AB:n valituksen tutkimatta.
Korkein oikeus arvioi asiaa hyvin pitkälti vertailemalla esille tulleita faktoja edellä mainittuihin säännöksiin. Korkein oikeus katsoi selvitetyksi, että käräjäoikeuden kehotus väitteiden ja lausumien esittämiseen oli annettu postin kuljetettavaksi 25.8.1994. Kun väitteiden esittämistä koskenut määräaika oli päättynyt 31.8.1994, korkein oikeus katsoi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentin nojalla, että Y AB oli saanut käräjäoikeuden kehotuksesta tiedon vasta sen jälkeen, kun määräaika väitteiden esittämisen osalta oli jo päättynyt. Tällä perusteella korkein oikeus totesi, että Y AB:lle oli esitettävä uudet määräajat sekä väitteiden esittämistä että lausuman toimittamista varten. Tämän toimenpiteen toteuttamiseksi korkein oikeus kumosi sekä hovioikeuden että käräjäoikeuden päätökset asiassa ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tehtäväksi jäi näin ollen mainittujen uusien määräaikojen asettaminen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa