» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yksityinen elinkeinonharjoittaja A oli syytettynä verorikkomuksesta ajalla 15.7.1997-15.2.2002. Verovirasto vaati, että A velvoitetaan maksamaan rästissä olevat arvonlisäverot, noin 32 500 euroa, korkoineen. A vetosi siihen, että hän oli saneerausmenettelyssä, joka oli aloitettu 28.2.2002. Verovirasto oli hyväksynyt maksuohjelmaehdotuksen ja verovelka tulisi hoidettua saneerausmenettelyn kautta.
Käräjäoikeus katsoi, että saneerausmenettely ei poistanut rikosoikeudellista vastuuta. A oli myöntänyt korvauksen määrän oikeaksi, eikä saneerausmenettely vaikuttanut vahingonkorvausvelvollisuuden perusteeseen eikä määrään. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti ja korvaamaan verovirastolle sen vaatiman määrän.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus tutki saneerausohjelman määräysten suhdetta rikosoikeudelliseen vahingonkorvausvastuuseen. Saneerausohjelmalla oli asiassa suuri merkitys. Saneerausmenettelyssä ratkaistaan muun muassa se, onko vahingonkorvausvelka saneerausvelkaa vai ei. Korkein oikeus katsoi, että A oli oikeudellisesti vastuussa verovelasta kahdella eri perusteella. Se ei kuitenkaan merkinnyt, että velka tulisi huomioida kahteen kertaan.
Vahingonkorvauksen oikeusperuste oli syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamista, vaikka asia oli viety oikeuteen vasta menettelyn alkamisen jälkeen. Saneerausohjelmassa oli kuitenkin katsottu, että vahingonkorvausvelka ei ollut saneerausvelkaa. Saneerausohjelma oli käräjäoikeuden vahvistamana tullut lainvoimaiseksi, eikä päätökseen ollut haettu muutosta. Vahingonkorvausvelka ei kuulunut saneerausvelkoihin, eikä hovioikeuden tuomiota ollut syytä muuttaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa