» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Suomen kansalainen A oli velvoitettu maksamaan elatusapua Neuvostoliitossa asuvalle lapselleen. Elatusapupäätös oli annettu neuvostoliittolaisessa tuomioistuimessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja elatusavun määräksi oli vahvistettu neljäsosa kaikenlaisista A:n tuloista. Lapsen äiti pyysi hovioikeudelta päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa Suomessa.
Hovioikeus totesi, että tuomioistuimen päätös oli vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita, koska elatusavun määrä oli Suomen lainsäädännön mukaiseen elatusapuun verrattuna kohtuuttoman korkea. Hovioikeus hylkäsi hakemuksen.
Korkein oikeus otti ratkaisussa huomioon sekä Neuvostoliiton että Suomen elatusapusäännökset. Säännösten perusteella korkein oikeus katsoi, ettei elatusapupäätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano ollut vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Se määräsi elatusavun suoritettavaksi 1.10.1989 alkaen siihen asti, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi tai pystyy itse vastaamaan elatuksestaan. Määräksi korkein oikeus vahvisti neljäsosan A:n bruttotuloista, mutta asetti 800 markan katon elatusavulle.
Korkein oikeus ei katsonut elatusavun perusteita kohtuuttomiksi, vaikka perusteet erosivat Suomen lainsäädännön mukaisista perusteista. Asettamalla elatusavulle enimmäismäärän korkein oikeus kuitenkin varmisti, etteivät maksut nouse kohtuuttoman suuriksi olosuhteisiin nähden.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa