» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2016:15 on kysymys laittomasta irtisanomisesta. Työnantaja oli irtisanonut A:n taloudellisista ja tuotannollisista syistä välittömästi A:n sairausloman päätyttyä. Työnantaja oli perustellut irtisanomista myös A:n 7 kuukauden takaisella yleisluontoisella irtisanomispyynnöllä. A vaati korvauksia työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, yhteistoiminnasta annetun lain mukaista hyvitystä sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä korkoineen. B Oy vaati kanteen hylkäämistä muilta kuin yhteistoimintalain hyvityksen osalta. Tähänkin hyvitykseen B Oy teki euromääräisen muutoksen.
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiöllä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa A, koska ompelutyöt olivat selvästi vähentyneet. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, ettei B Oy ollut irtisanonut A:ta perusteettomasti, eikä korvauksille ollut perustetta. A oli valikoitunut irtisanottavaksi, koska hän itse oli sitä taannoin toivonut, eikä irtisanominen ollut perustunut syrjintään A:n sairauslomasta johtuen. Näin ollen myöskään yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys ei tullut kyseeseen. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että, vaikka A oli pyytänyt irtisanomistaan, ei tästä voida päätellä, että A ja B Oy olisivat yhteisymmärryksessä ja vapaaehtoisesti sopineet työsuhteen päättämisestä. Koska näin ollen neuvotteluja ei oltu asianmukaisesti järjestetty, B Oy oli rikkonut yhteistoimintalakia ja oli velvollinen suorittaman tästä hyvitystä.
A valitti hovioikeuteen perusteettoman irtisanomisen ja yhdenvertaisuuslain osilta. Hovioikeus katsoi, että yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetut syrjivät perusteet eivät toteutuneet ja hylkäsi valituksen niiltä osilta. Mitä tulee perusteettomaan irtisanomiseen, hovioikeus ensinnäkin katsoi selvitetyksi, että B Oy:llä oli laillinen peruste irtisanoa yksi työntekijä, koska työ oli vähentynyt olennaisesti. Oikeuskäytännön mukaan työnantaja saa valita irtisanottavan henkilön, kunhan ei toimi tällöin syrjivästi tai epäasiallisesti.
B Oy:n mukaan A oli valikoitunut oman pyyntönsä perusteella. Viimeisin pyyntö oli ollut 7 kuukautta ennen irtisanomista. A perusteli tätä niin, että kyseessä ei ollut tosiasiallinen toive, vaan lähinnä kannanotto keskusteluun. Hovioikeus katsoi, että B Oy ei olisi voinut kuitenkaan tästä yksin tehdä johtopäätelmää, vaan heidän olisi tullut vielä varmistaa A:lta tuon 7 kuukauden kuluttua, oliko tämä vielä hänen toiveensa. Myös huono työilmapiiri vaikutti ratkaisuun ja siihen, miksi A:n sanomisia ei voitu pitää sitovana toiveena. Näin ollen hovioikeus katsoi, että A oli irtisanottu perusteettomasti ja tästä oli korvattava huomattavasti pienempi summa kuin mitä A oli alunperin vaatinut.
B Oy:lle myönnettiin valituslupa, koska yhtiö vetosi työsopimuslain 7:1:ssä tarkoitettuun asialliseen ja painavaan syyhyn. Työsopimuslain perusteluissa tarkastellaan asiallisen ja painavan syyn käsitettä ja päädytään siihen, että kyseessä on tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin tulos, joka ei saa johtaa syrjivään ratkaisuun. Lisäksi työnantajan lojaliteettivelvollisuus ei saa vaarantua. Korkein oikeus katsoi, että työnantajan ilmoittaman perusteen on oltava todellinen, muutoin se on asiaton. Tapauksessa A ei ollut tosiasiassa toivonut irtisanomistaan, eikä B Oy ollut sitä edes varmistanut asiaankuuluvaan tapaan ennen irtisanomista. Toiminta on ollut epäasiallista ja työnantajan lojaliteettivelvollisuuden vastaista. Korkein oikeus päätyikin siihen, ettei hovioikeuden lopputulosta muuteta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa