» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa työntekijä oli vajaat kaksi kuukautta kestäneen työsuhteen jälkeen ollut noin kahdeksan kuukautta muualla töissä, mutta palannut sen jälkeen entisen työnantajan palvelukseen suorittamaan entisenkaltaisia työtehtäviä. Uudessa työsopimuksessa olleeseen koeaikaa koskevaan ehtoon vedoten työnantaja oli sittemmin purkanut työsopimuksen koeaikana. Kysymys oli siten siitä, oliko koeajasta voitu uudessa työsopimuksessa pätevästi sopia ja millä tavoin työsopimuksen purkamisperusteen väitettyä epäasiallisuutta koskeva näyttötaakka jakautui työntekijän ja työnantajan välillä.
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli purkanut L:n työsopimuksen koeaikana ilman perustetta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen, joka lausui, että työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään neljän kuukauden pituisesta koeajasta. Lisäksi korkein oikeus viittasi hallituksen esitykseen jossa lausuttiin, että koeajan tarkoituksena on antaa molemmille sopijapuolille aikaa harkita, vastaako tehty työsopimus etukäteisodotuksia. Korkein oikeus jatkoi, että vaikka säännöksessä ei oteta nimenomaisesti kantaa siihen, voidaanko koeaikaehto liittää peräkkäisiin samojen työsopimuskumppanien välillä tehtyihin työsopimuksiin, koeajan käyttö, säännöksen ehdoton luonne huomioon ottaen, ei olisi hallituksen esityksen mukaan mahdollista, jos näissä työsopimuksissa on sovittu samoista tai samankaltaisista työtehtävistä. Tapauksen olosuhteiden perusteella korkein oikeus päätyi katsomaan, että koeaikaa koskeva ehto sinänsä sitoi L:ää.
Lisäksi työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 4 momentissa on säädetty, että koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon vastaisilla tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Korkein oikeus totesi väitetystä purkamispetusteen epäasiallisuudesta, että yhtiö oli purkanut L:n työsopimuksen koeaikaan vedoten, sillä yhtiö oli ollut tyytymätön L:n työsuorituksiin. L ei kuitenkaan vedonnut mihinkään tiettyyn, epäasiallisena pitämäänsä syyhyn, josta työsuhteen purkaminen olisi hänen mielestään todellisuudessa johtunut. Korkein oikeus katsoi siten jääneen näyttämättä, että työsuhteen purkaminen olisi vastoin yhtiön ilmoitusta johtunut jostakin työsopimuslaissa tarkoitetusta epäasiallisesta syystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa